1
Enää oli tanssiaisiin ainoastaan kolme päivää» mainioihin,
suurenmoisiin tanssiaisiin, joilla juhlittaisiin Harry Tophamptonin
yhdettäkolmatta syntymäpäivää.
Nämä tanssiaiset olivat myöskin isoisänisän puuhailun päävaikutin.
Ei ainoakaan värähtelevä, krinoliinipukuinen, ensi kertaa seuraelämään
valmistautuva neito, ei yksikään Thackerayn aikainen, tyttärelleen
puolisoa etsivä äiti ole omistanut niin paljon huolta, ajattelua ja
intoa tanssiaisten valmisteluihin.
Ei kukaan tuhlari, joka ei erota toisistaan kahdenkymmenen
shillingin seteliä ja puolen pennyn postimerkkiä, ole milloinkaan
ollut avokätisempi kuin tämä iäkäs saituri, herra Horace Mundy, kun
alettiin neuvotella westendiläisen hotellin johtajan kanssa. Hotellin
tanssisali, Ludvig neljännentoista kuosinen, vastaanottosali ja
illallissali tilattiin yhdeksännen päivän illaksi, eikä isoisänisä
vähääkään nurkunut hintaa.
2
Valmisteluihin ottivat osaa hänen perheensä kaikki jäsenet, muiden
muassa tai onko meidän sanottava: ensi kädessä? loordi-vainajan
melankolinen, mutta moniystäväinen palvelija.
Sen lisäksi, että Hendersonilla oli lukemattomia »ystäviä» vaatetuksen,
kudosteosten, jalokivien tukkumyynnin ja hienojen nahkateosten aloilla,
kävi nyt selville, että hänellä oli ystävä myöskin viinikaupan alalla.
Viinit eivät luonnollisestikaan sisältyneet kolmekymmentäviisi
shillingiä henkeä kohti maksavaan illalliseen, ja sen vuoksi
Hendersonin «ystävä» huolehti viineistä.
Hendersonin »viineistä huolehtivalla» ystävällä oli ystävä hienojen
helyjen alalla. Tämä ystävä se hankki päähineet, paperiset hirvenpäät
ja kukonheltat, sateenkaaren värisen pallorykelmän, pienet torvet,
viheltimet, kirskuttimet ja viirit, kaikenkarvaiset, silkkipaperiset
liput ja serpentiinit, kaikki moniväriset, meluisat lastenlelut, joita
nyt pidetään sopivina täysikasvuisten tanssiaisia varten.
Vielä löytyi eräs Hendersonin ystävä, joka oli tärkeä henkilö hienojen
kirjepaperien alalla. Tämä ystävä se hankki kortit, joihin painettiin
kutsu (Tanssiaiset klo 9.30 — 3. Pyydetään vastausta.) ja niihin
sopivat kuoret.
3
Gertrude sommitteli vierasluetteloja, kirjoitti sisariensa avustamana
kortteja ja osoitteita ja lähetti kirjeet runsaasti kolmellesadalle
henkilölle, joiden seuran suomaa huvia herra H. M. Tophampton »pyysi».
Joan, ammattimainen vierailukeittäjätär, olisi kiihkeästi halunnut
olla mukana juhlan keittiöpuolessa. Hän oli kirjoittanut hotellin
johtajalle useita tuiki kohteliaita kirjeitä — saamatta vastausta —
mutta sittenkin hän olisi halunnut olla mukana.
Phyllis, neulankäyttelijä, touhusi uutterasti, tehden kaikenlaisia
korjauksia ihan huimaavan kalleihin pukuihin, joita hän ja hänen
sisarensa juhla-iltana käyttäisivät. Niin, kerrankin nuoren elämänsä
aikana he olisivat kauniisti, jopa ylellisesti puetut — kukaan ei olisi
kyllin tyly moittiakseen heidän pukujansa liiallisiksi. Sillä siitä
huolimatta, ettei isoisänisä ollut hiiskunut mitään Mundyn tyttärien
tanssileningeistä, vaatetettaisiin heidät silti kuin kedon liljat.
Mutta lainattuihin terälehtiin. Tämän suruttomien parven jäsenet,
joiden kanssa Gertruden Eric oli ihan yhtä maata, olivat äskettäin
pukeutuneet uusiin asuihinsa.
Ennenkuin heidän vanhat tanssiaisleninkinsä pantiin syrjään, arveltiin,
ettei olisi pahaksi viettää vielä yksi ilta kaupungilla. He kävivät
herra Bruce Winstonin ja madame Ospovatin »luona»; kaunista väkeä!
— ja yhä riemuisia ihojauhekuoresta ja pitkään ikään viittaavista,
teatterimaisista maaliläikistä huolimatta. Vaivaloisen runsas valikoima
Gertrudelle, Tossielle, Marjorielle, Phyllisille ja Joanille. (Ei
Helenille. Helenillä oli jo uusi leninki, se vaalean harmaa, poimutettu
georgettensa, jossa hän oli ollut teatterissa Poppy Smithin ja Poppyn
veljen kanssa.)
Rouva Mundyn olisi oltava virallisena emäntänä. Mustaan puettuna,
pehmeä, harmaa tukka muovattuna korkeaksi, espanjalaisella kammalla
kiinnitetyksi laitteeksi, olisi rouva Mundyn kädessään vanhanaikainen
viuhka seisottava vastaanottohuoneessa Topin rinnalla lausumassa
vieraat tervetulleiksi sitä mukaa kuin hotellin hovimestari heidät
ilmoittaisi.
(Niin ja niin monta guineaa vaati hovimestari siitä työstä. Mutta koska
isoisänisä ei olisi ollut oma itsensä, jollei hän kuluihin nähden
olisi ollut valmis nielemään kameleja siivilöidäkseen tällaisia pieniä
hyttysiä, oli hän heti kivenkovaan vastustanut tätä menoerää, vaatien
miestä tyytymään yhteen guineaan.)
Teatteritoimistossa työskentelevälle Gertruden Ericille oli annettu
mieluinen tehtävä valita molemmat jazzisoittokunnat; hän oli päättänyt
tilata »Kakofoni»-joukkueen ja »Tornado»-kymmenikön.
Mary, Mundyjen pieni palvelijatar, kulutti kenkiensä pohjat juostessaan
asioilla.
Rex, Marjonen pikku poika, liimasi postimerkit kirjekuoriin.
Lyhyesti sanoen, kaikki Topin sukuun liittyvät henkilöt olivat osaltaan
mukana.
Vielä yhdellä henkilöllä oli osansa — josta kukaan ei uneksinutkaan.
Hau oli ainoa henkilö, joka ei puhunut tanssiaisista mitään.
4
Entä puhuivatko — muut? Eivätkö he puhuneet! Vaikka nuori Tophampton
eläisi paljoa vanhemmaksi kuin isoisänsä oli, ei hän ikinä unohtaisi
lörpöttelytulvaa rouva Mundyn huoneistossa sinä sunnuntaina —
tanssiaisten edellisenä sunnuntaina.
Rouva Mundyn kodikas, joskin ahdas arkihuone suorastaan uhkui
tanssisalin tuntua; nauru oli hilpeämpää, äänet kimeämmät, sutkaukset
kerkeämmät ja keskustelu kaikin puolin vuolaampaa kuin tavallisesti,
kun serkukset tavattoman innostuneina lyijykynineen, ja papereineen
hyörivät tanssiaiskutsujen vastausluettelojen kimpussa.
»Tuskin ainoatakaan epäystä!» riemuitsi Tossie, silmäillen laatimaansa
nimiluetteloa. »Tuletteko, ettekö, tuletteko, ettekö, tuletteko
tanssiaisiin? Kaikki, jotka olemme pyytäneet, ovat mielihyvin valmiit
saapumaan! '_Majuri, rouva ja neiti Hannan ovat riemukseen saaneet
kutsun_.' Mitä väkeähän _he_ lienevät?»
»Hengittävän Milon perhe!»
»Hattu pois päästä, niin! En muistanut. Suosittu vieras. Mutta hänestä
ei ole käytetty liikanimeä. Tuleeko hänestä Venus Tophampton? Isä ja
äiti tulevat otaksuttavasti tarkastamaan? Minkälaisiahan he lienevät?
Oletko nähnyt heitä, Top?»
»En», urahti Top sopestaan. jossa hän istui, poltellen piippuaan,
puolittain selin näihin uutteriin ja suriseviin mehiläisiin päin.
Marjonen John ilmoitti tietävänsä jotakin Hannaneista, jotka olivat
tehneet kauppoja hänen esimiehensä liikkeen kanssa. Hannan-vanhus
oli palvellut Intian armeijassa, ja hänellä oli liikanimenä
»Kurppa». Ei välittänyt koko maailmassa muusta kuin cairnilaisista
ja airedalelaisista koiristaan; kumma, että oli malttanut suostua
lähtemään niiden luota kokonaiseksi illaksi; olisi onni, jollei hän
toisi niitä kaikkia muassaan tanssiaisiin!
»_Herra R.W. Jonesilla on ilo saapua»_, luki Tossie. »Samoin myös
'_herra Smithillä’, ‘herra Robinsonilla, 'herra Brownilla’, ‘herra
IVhitellä’, ‘herra Greylla_ — mitä miehiä nämä koreat herrat ovat?»
»Opistokumppaneitani», mutisi Top.
Luetteloaan tarkasteleva Gertrude oli alkanut laulaa:
»Kainous vikani on,
ja sen syy, se on tutkimaton.
Olin eilen kutsuilla,
naisien seurassa —»
»_Joitakuita_ naisia, joiden kanssa saamme seurustella, meillä _on_»,
keskeytti Gertruden Eric. »Tuohan Lilith Mourne kaksi kokonaista
kaunotarkuoroa —»
»'_Neiti Bébé St. Clair saapuu_’ — tuokohan hän mukaansa sen
valonheittäjämiehen?»
»Entä elävä veistos —»
»Järjestystä, järjestystä! Reistraattorilla ja hänen vaimollansa ’_on
ilo saapua_' — viisikymmentäyksi, viisikymmentäkaksi —»
»‘_Herra Tom, herra Dick ja herra Robert Morse saapuvat_ — ahaa, nämäkö
ovat ne Topin newhavenilaiset jörriäiset?»
»'_Herra Henry Allerton_ — tietysti! Hän on Lilithin ainoa rakastettu.
Mitä hän puuhaa, Gertrude?»
»Mitäkö puuhaa, rakas? Hän pitää Lilithiä aisoissa, ainoa mies, joka on
koskaan pitänyt ja pystynyt siihen. Hirveän oppinut! Täynnä kirjoja!
Ei romaaneja, sellaisia kuin _Huono hattu_, eikä mitään huvilukemista,
vaan kirjoja kirjoista. Juuri se on tehonnut Lil-ystävättärcemme. Hän
ei luullut saavansa sitä miestä. Hän itse puhui siitä minulle. Vielä
nytkin, kun he ovat jo varmasti kihloissa, antaa Henry hänen olla
arvailujen varassa. Sillä tavoin hän pitää Lilithiä aisoissa. Niin se
käy, hyvät siskot. Hän _pitää_ aisoissa.»
»Varmaankin hän tekee jotakin muutakin elääkseen?» virkkoi Joan.
»Niin, tietysti. Kirjoittaa teatteriarvosteluja _The Watcheriin, The
Sunday Splashiin ja The Logiin_. Ensi-illassa on mahdotonta olla
osumatta vastakkain Henryn kanssa, joka murhaavasti pälyilee katsomoon
Lontoon isoimpien silmälasien lävitse.
Miksi silmäsi ihanat piilotat
luureunaisten kuiden taa?