1
Portailla Top seisoi — tai pikemminkin pyöri.
Hänen silmiensä edessä häämötti Lontoon katuiamppuja sadepisaroiden
muodostaman helmiverhon lävitse. Hänen korvissaan kaikui tuon
nuoren naisen kuiskaus: »Hyvää yötä, te herttainen olento!» Hänen
huulillaan tuntui kestävä lämpö, tiukasti takertuva gardeniantuoksu,
tytön hyväilyn yhäti värähdyttävä hurma. Ja hänen sydämessään tulvi
sekavana myllerryksenä ennen tuntemattomia ajatuksia. Hänen vaistonsa
nukkuivat vieläkin; mutta liikutaanhan unissakin. Ajatukset olivat
ristiriitaisia, kiistelivät ja kirkuivat.
Kääntäessään päällystakkinsa kaulusta pystyyn Top taaskin palautti
mieleensä, ettei suuteleminen ole näyttämöväestä sen kummempi kuin
kädenpuristus.
Hän päätti, ettei hänkään pitäisi sitä sen enempänä.
Mutta sittenkin....