»Niin, minä pidän siitä tytöstä, jopa hänen henkisestäkin puolestaan.
Kun hän on sivistynyt tai ainakin puolittain sivistynyt, kun hän on
oppinut puhumaan edes muutamia lauseita englanninkieltä, sukeutuu
hänestä harvinaisen hieno nainen. Hänen puhe- ja esiintymisvirheensä
— sillä sellaisia tunnustan hänessä olevan — ovat helposti karsitut.
Pikku seikkoja.» Kättänsä heilauttamalla hän pyyhkäisi syrjään koko
kysymyksen Hannanien älyllisestä puolesta. »Pikku seikkoja. Niiden
sulattaminen, hiominen, muovaaminen ja kiilloittaminen olisi kiintoisa
ja sopiva tehtävä kenelle miehelle tahansa; vai mitä arvelet, POIKA?»
Top ei osannut virkkaa mitään ja pysyi ääneti.
»Ihastuttavaa ainesta», mietti isoisänisä ääneen junan kiitäessä
eteenpäin. »Vilpitön ja joustava. Kasvattamisen arvoinen, POIKA. Kun
puhun kasvattamisesta, en tarkoita lainkaan kirjatietoja. Tarkoitan,
että hänet kannattaa opettaa tuntemaan itsensä, ottamaan hänelle
määrätty paikka luonnon järjestyksessä.»
Taaskaan Topilla ei ollut mitään sanomista ja hän pysyi edelleenkin
vaiti.
»Mitä taas ulkonäköön tulee, POIKA — oi, se tuo mieleen Tennysonin
säkeen:
»Häntä katsellessaan vanhus nuortuu.»
8
Topin mielestä pysyi nuori mies häntä katsellessaan kylmänä.