»Koska se on miesten leikkiä», selitti isoisänisä itsepintaisesti.
»Minkä ihmeen tähden sen pitäisi olla? Kovin siivoa leikkiä. Minä
pidän siitä.»
»Mahdollisesti pidätte nyt itseänne kenen tahansa nuoren miehen
vertaisena?»
»Uh!» äänsi jumalatar sävyisen halveksivasti. »Olisipa surullista,
jollen olisi paljon parempi kuin jotkut heistä.»
Perässä asteleva ja kuunteleva Top silmäili häntä kiireestä
kantapäähän. Häntä katsellessaan Top ajatteli koruttoman varmasti
ja lievän välinpitämättömästi, kuten kaikki rugby-pallon miehet
ajattelevat tavallisen jalkapallon pelaajista: »Jalkapalloa! Tuo tyttö
musertuisi vanuksi todellisessa hyökkäyksessä!»
»Entä mitä», tiedusti isoisänisä heidän saavuttuaan halliin, »aiotte
tehdä kaiken tämän jälkeen?»
Silloin näytti jumalattaren silmistä säihkyvän todellista, hyvin
viehättävää innostusta. Ihastus värähdytti hänen syvää alttoääntänsä.
Hän vastasi: »Niin, nytkö? Nyt saamme teetä.» Nälkäisesti hänen
silmänsä suuntautuivat ravintolahuoneen
Johtajatar pisti kuivasti väliin: »Vielä hetkinen! Herra Mundy
tarkoittaa, mitä aiot tehdä ammattinasi, Marjorie.»
»Hm, en tiedä», vastasi jumalatar, kääntyen ympäri ja jääden seisomaan
kädet uhkeilla lanteilla. »Minun on kai hankittava elatukseni jollakin
tavoin samoin kuin kaikkien muidenkin.»
Tähän uuteen tahdikkuuden näytteeseen isoisänisä huomautti: »Rakas,
nuori neiti, todennäköisesti teidän ei sallita kauan noudattaa _sitä_
suunnitelmaa.»
»Hyvä Jumala! Ettehän _te_ toki arvele, että minut pannaan kouluun»,
pääsi säikähdyksen huudahdus hengittävältä Mitoita. »Äiti aina väittää,
että olen ihan liian karkea olemaan sisällä. Minun pitäisi muka
pysytellä pihalla koirien luona.»
»Tarkoitin todennäköisempää mahdollisuutta», vastasi isoisänisä
hymyillen. (Top vapisi pelosta.) »Otaksuttavasti osuu tiellenne joku
mies, joku _embarras de richesse_, joka kovin mielellään ansaitsisi
elatuksen puolestanne.»
»Mieskö?»
»Minkä tähden lausutte sen niin hämmästyneen tapaisesti? Ettekö pidä
miehistä, saanko kysyä?»
»Oi, ei niin. Ei minulla ole mitään heitä vastaan. Miksipä minulla
olisi? He ovat ihan niinkuin pitääkin», vakuutti hän, samalla kun hänen
sävynsä ilmoitti: »Ihan niinkuin pitääkin omalla paikallaan», joka
saattoi olla koirien seassa pihalla tai jossakin muualla.
»Ihan niinkuin pitääkin? Entä avioliittoon?»
»Avioliittoon», kertasi jumalatar. »Kuka? Minäkö?»
»Niin, varmasti», vahvisti isoisänisä, katsoen hievahtamatta häneen.
»Oi, hyvä Jumala!» huudahti jumalatar, päästäen homerisen naurunsa.
»Avioliittoon? En minä!»
4
Johtajatar ja Top kuuntelivat tätä kukkean kaunottaren ja pelkäksi
saloksi kuivettuneen iäkkään vanhuksen välistä keskustelua, ikäänkuin
se olisi ollut varieteenäytös, ja hieman sentapaiselta se tuntuikin.
»Miksi ette te, rakas neiti?»
»Hm! Koska kukaan ei katsoisi minuun päinkään.»
»Kuka sellaista väittää?»
»Pojat kotosalla.»
»Veljenne! Mitä he siitä tietäisivät? Miten he pystyisivät sitä
arvostelemaan?»
»No, en tiedä! Heidän pitäisi! Ovathan he miehiä!»
»Mutta he väittävät, ettei kukaan mies katsoisi teihin
»No niin; siltä minustakin tuntuu.»
»Mutta minkä ihmeen nimessä —?»
»Koska muistutan liian paljon työhevosta», selitti jumalatar yhtä
hyväntuulisesti ja luontevasti.
Pilkallisesti ja epäilevästi isoisänisä nyökytti kilpikonnanpäätänsä
samalla tavoin kuin omituiset, pienikantaiset, japanilaiset lamppua
kannattavat olennot työntämättä kuitenkaan kieltänsä näkyviin.