1
»Heti kun veljeni sai tietää, että tunnemme teidät, tiukkasi hän minua
kiidättämään hänet tänne esiteltäväksi!» selitti nuori rouva Peacock
rouva St. Clairille, kun tämä vintiö - tämä tungettelija — joka työntyi
vaikka kenen seuraan halutessaan heidän tuttavakseen — oli esitelty
seurueelle. »Eikö hän jäisi istumaan ja pelaamaan bridgeä? Eipä vain.
Hän yksinkertaisesti vaati, että kahden hengen automme oli reudottava
esiin ja huimaa vauhtia ajettava tänne vierailulle. Kuusikymmentä viisi
kilometriä tunnissa koko ajan, vaikka tie oli ihan näkymättömissä joen
usvan peitossa!»
Herttaisesti hymyillen huomautti kiihkeä Jones’. »Arvasin ystäväni
olevan huolissaan.»
Top avasi suunsa ja ehti parhaiksi aprikoida, minkä tähden hänen
otaksuttiin olevan huolissaan, kun hänen opistokumppaninsa, katsoen
häneen tiukasti, jatkoi kielevästi: »Ymmärrättehän, se on arvokas
esine! Arvasin hänen huolissaan miettivän, mihin hän oli sen unohtanut.
Kas tässä Top —»
»Se» oli komea mustapuinen kävelykeppi, kauniimpi kuin se, jolla
isoisänisä jyrisytti lattiaa. Sen hopeinen nuppi, josta Jones ojensi
sitä Topille, oli hienosti kaiverrettu.
Topia, joka ei ollut koskaan ennen sitä nähnyt, pidätti hänen ystävänsä
Jonesin vahingoittumattoman vihertävän keltaisen silmän vetoava katse.