Edelliset, Terhola ja sitten rouva Åhlman.
Terhola:
(Tulee sisään eteisovesta). Hyvää iltaa taloon. -- Tyyntä varmaankin
myrskyn perästä. Vai miten onnistuit leikissä, josta juttusit,
tyttöseni?
Elma:
Tähän asti paremmin kuin osasin toivoakaan.
Raponen:
Niin, olemme tyytyväisiä leikkiin.
Toivo:
Ja ukko osallisena juonessa?
Terhola:
Sepä tietty. -- On siinä tyttöä! Taisipa antaa pienet sapiskat itse
kullekin. Hah, hah, haa -- hoksasi minut, kun tästä ohitse lamppasin.
Sitä kyytiä pihalle ja nyt sanomaan, jotta eikös tehtäisi yhdessä
taas kepponen. Laita Toivo tulemaan vaan tänne ensiksi. Itse tulet
kihlajaiskahville. -- -- Mutta jo käryävät nokassani kihlajaiskahvit.
Rouva Åhlman:
(Tulee sivuovesta kantaen täysinäistä kahvitarjotinta). Täältä ne
odotetut vihdoinkin joutuvat. (Laskee tarjottimen pöydälle). Mutta mitä
mä näenkään! Itse Terholan isäntä, ilmielävänä edessäni. Tervetuloa!
(Kättelevät). Osuittehan ihan kreivin aikaan onnittelemaan rakasta
kasvintytärtänne. Hän kun on täällä Helsingissä omansa löytänyt!
Terhola: Niin pitkälle se tyttö kuuluu jo kerinneen.
Rouva Åhlman:
Nyt on seuramme siis täydellinen. -- Mutta eipäs. Missä on ystävänne,
herra Raponen? (Ovikello soi).
Raponen:
Jos oikein arvaan, meni hän noutamaan lisää kihlajaisvieraita.