Kellon lyödessä kaksitoista päivällä oli Umm Djehan jo suuremmitta
vaikeuksitta päässyt asunnostaan, kun tanssijattaret, sallimuksen
avulla kotiin palanneina, eivät tietäneet mitään kiireellisempää ja
välttämättömämpää tehtävää kuin tyydyttää levontarpeensa ja paneutua
maata. Kulkien syrjäkatuja oli Umm Djehan tataarilaisten naisten tapaan
verhottuna saapunut majataloon ja hiljaa koputtanut ulko-ovelle.
Assanoffin käskyläinen avasi hänelle. Nopeasti ja sanaa sanomatta hän
livahti sotamiehen ohitse, joka luullen upseerien odottavan naista ei
katsonut olevan aihetta häneltä mitään kysyä. Niin tuli tanssijatar
saliin, jossa Moreno oli juuri lukitsemassa matkalaukkuaan noin tunnin
perästä tapahtuvan lähdön varalta.
Kuullessaan askelia Moreno kohotti katseensa, huomasi tytön ja etsi
vaistomaisesti silmillään Assanoffia. Hämillä olemiseen ei Umm Djehan
jättänyt hänelle ollenkaan aikaa.
"Herra", sanoi Umm Djehan hänelle, "tulen tänne tapaamaan luutnantti
Assanoffia. Hän lienee sanonut teille, että minä olen hänen serkkunsa,
ja koska hän epäilemättä on luottavainen sielu, on hän varmasti
lisännyt, että olen hänen morsiamensa. Hän näyttää olevan poissa.
Sallinette minun siis odottaa häntä."
"Neiti", vastasi Moreno kylmästi, tarjoten kuitenkin tulijalle tuolin,
"olette oikeassa, Assanoff on tosiaankin luottavainen, tiedän, että
olette hänen serkkunsa, tai ainakin, että hän teitä siksi luulee. Mitä
taas teidän morsiusarvoonne tulee ja kaikkiin sen seurauksiin, joista
ette puhu, ei niissä vielä olla niin pitkällä, ja minun on pyydettävä
teitä muuttamaan suunnitelmanne."
"Ja miksi?"
"Saattaisitte Assanoffin turmioon ja sitäpaitsi teillä ei edes olisi
hyötyä siitä."
Umm Djehanin ilme muuttui vihamieliseksi.
"Kuka siis sanoo teille, että etsin siinä omaa etuani? Onko Assanoff
antanut tehtäväksenne puhua minulle tällä tavoin?"
Moreno tunsi, ettei hän saanut antaa kiihkon johtaa itseään harhaan.
Hän keskeytti sentähden tämän pistotavan, miekkailijain kieltä
käyttääksemme, ja etsi toisen hyökkäyskohdan.
"Nähkääs, hyvä neiti, te ette ole mikään jokapäiväinen henkilö, eikä
teitä tarvitse kauan katsella lukeakseen piirteistänne koko sielunne.
Rakastatteko Assanoffia?"
"En vähääkään."