Frederick Marryat.
I. Ensimäinen kutteri.
II. Toinen kutteri.
III. Kolmas kutteri.
IV. Portland Bill.
V. Valepukuisina.
VI. Huvipursi salakuljettaja-aluksena.
VII. Loppu.
Frederick Marryat.
Historiallisen romaanin ensimäinen mestari Walter Scott kuvasi
merielämääkin ensi kerran kaunokirjallisessa muodossa, v. 1822
ilmestyneessä "Merirosvossa." Se tapahtui tosin ohimennen, mutta oli
kuitenkin sytyttävänä alotteena laajalle kirjallisuuden haaralle, joka
muutamissa vuosissa pääsi suureen vauhtiin ja yleiseen suosioon
kaikissa sivistysmaissa. "Merirosvosta" lausuttujen arvostelujen
johdosta innostui monipuolinen ameriikkalainen kirjailija James
Fenimore Cooper yrittämään, eikö hän sotalaivastossa palvelleena
upseerina kykenisi käyttämään kokemuksiansa tällä alalla
luonnonmukaisempaankin kuvailuun kuin Scott, joka ei itse ollut
purjehtinut merillä. Cooper julkaisi maailmankirjallisuuden ensimäiset
varsinaiset meriromaanit, ja samalle uralle lyöttäysi muutamaa vuotta
myöhemmin englantilainenkin meriupseeri, _Frederick Marryat_, v. 1829.
Sekä Cooper että Marryat valitsivat henkilönsä yksinomaan päällystöstä
ja antoivat pääsijän seikkailuille; ameriikkalainen R.H. Dana jälleen
kyhäsi v. 1840 ensimäiset eletyt kokemukset merimiesten arkielämästä.
Kumpainenkin merikirjallisuuden laji on sittemmin enimmäkseen pysynyt
anglosaksilaisten kirjailijain hoidossa, leviten käännöksinä kaikkiin
maihin.
Yksiin aikoihin toimineet Cooper ja Marryat ovat jääneet tasavertaiseen
asemaan maailmankirjallisuudessa; he ovat kumpainenkin yhtä suuresti
suosittuja, käsittelemiensä aiheiden vuoksi eritoten nuorison
keskuudessa. Heidän elämäntyössään oli paljon yhtäläisyyttä. He olivat
hartaita, mutta kiivasluontoisia ja kovin suorapuheisia aatteen miehiä,
jotka olisivat mahtavammalla esiintymisellä saaneet suurten lahjojensa
mukaisen yhteiskunnallisen aseman, sensijaan että elämä tuotti heille
kiusoja ja pettymyksiä. Kaunokirjallisissakin teoksissaan he liian
usein antausivat suoranaisiin väittelyihin yhteiskunnallisista
epäkohdista ja muista yleisistä kysymyksistä, joita nykyinen
käsityskanta yhä enemmän vieroksuu tällaisissa tuotteissa. Kumpainenkin
myös kirjoitteli jokseenkin huolettomasti, välittämättä kertomustensa
taiteellisesta viimeistelystä. Mutta tästä merimies-luonteesta myös
johtuu heidän teostensa vilkas vauhdikkuus ja uhkuva leikkisyys, joka
on säilyttänyt ne elinvoimaisina, vaikkakin käännökset muille kielille
on enimmäkseen ollut toimitettava mukaelmina, joista on karsittu
tekijäinsä liiallisen opettavaisuuden aiheuttamia syrjähyppäyksiä,
samalla kun rakenteen hataruutta on tasoiteltu.
Frederick Marryat oli syntynyt Lontoossa v. 1792 ja kääntyi
kaunokirjailijaksi vasta 37-vuotiaana, ottaen eronsa sotalaivastosta,
jonka virallisessa järjestelmässä hänen hieman oikullinen ja
huimapäinen luonteensa ei oikein viihtynyt. Hän oli palvellut
laivastossa 14-vuotiaasta merikadetista kapteeniksi asti, yhtämittaa
kunnostautuen uljaalla neuvokkuudella ja esittäen järkeviä
uudistusehdotuksia ammatissaan, jälkeenpäinkin hän esiintyi
käytännöllisissä kysymyksissä -- hänestä lähtöisin on m.m.
kauppalaivojen merkkilippu-järjestelmä, joka on tullut käytäntöön koko
maailmassa, -- mutta hän arvosteli oloja useinkin niin vapaasanaisesti,
että vallassaolijat eivät tahtoneet hänelle antaa tunnustustansa
silloinkaan kun ottivat varteen hänen ehdotuksiansa. Hän oli
parlamentin-ehdokkaana ja hävisi täpärästi vaalissa, vetäytyen
loppuvuosikseen maaseudun yksinäisyyteen kuten ameriikkalainenkin
ammattiveljensä. Cooperille ja Marryatille on sekin yhteistä, että he
eivät nimenomaan nuorisoa varten kuvanneet ainoastaan meriseikkailuja,
vaan myöskin vaarallisia vaiheita villeillä saloseuduilla. Viimeiset
vuotensa Marryat kokonaan omisti aivan helppotajuisten ja opettavaisten
kertomusten sommittelemiseen 7--15-vuotiaille, osoittaen niissä eheintä
käsialaansa. Hän kuoli vuoden sairasteltuansa ja taloudellisten huolten
murtamana v. 1848.
Marryat pääsi kirjailijana heti suuren yleisön suosikiksi, ja hänen
tuotteliaisuutensa oli ehtymätön. Vilkasluontoisena ja avosilmäisenä
seuramiehenä hän oli tutustunut mitä laajimpiin henkilöpiireihin ja
käytti näitä peräti eläviin piirroksiin, jotka saavat hänen
kertomustensa huomattavammat esiintyjät kuvastumaan todellisina ja
mielenkiintoisina ihmisinä lukijalle. Merielämästä hän oli saavuttanut
asiantuntemusta ja kokemusta, jonka avulla hän kykeni vakuuttavan
varmasti esittämään aivan uudenlaisia tapausnäyttämöitä, loihtien
niille raikasta luonnontunnetta. Hänen koko tuotantoansa kirkastaa
rattoisa leikkisyys, joka hauskutuksen halussa kyllä pyrkii
liikoihinkin. Pikku novelli "Kolme kutteria" ilmestyy lyhentämättömänä
suomennoksena, ollen tekijänsä huolitelluimpia tuotteita. Sen sisältö
perustuu niihin pariin vuoteen, jotka Marryat vietti tullialuksen
päällikkönä; hän ahdisteli silloin jäntevästi salakuljettajia, mutta
novellissaan hän ei suinkaan ihannoitse silloisia järjestysvallan
edustajia, antaessaan mitä tasapuolisimman kuvauksen kolmestakin
erilaisesta purjehtijapiiristä. Kertomuksen ansioita on moninaisen
toiminnan valaiseva esittäminen suppeaksi juoneksi sommiteltuna.
Tutustumme englantilaiseen huvipurjehdus-harrastukseen,
rannikkoliikkeen valvomiseen ja salakuljetukseen sellaisina kuin ne
ilmeisesti ovat tosielämässä olleet, ja tähän ulapan laatumaalaukseen
on sovitettu asiallisia tietoja suuren kauppaväylän maisemista.
Päähenkilöt ovat eläviä kuvia, ja kertomuksella on aatteellinen pohja,
opetuksen tulematta liiaksi tuntuviin.