Elias Lönnrot.
49.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)
Kajaani, 2 p:nä kesäkuuta 1837.
Rakas Veljeni!
-- -- -- -- --
Tähän asti koottuja runoja ja muita kirjotuksia en nyt ota'kan matkaan,
vaan olen kaikki kerännyt yhteen tukkuun, seilannut lokalla ja
kirjottanut sinun nimesi ulkopuolelle. Sen olen sitä varten tehnyt,
että tulevat joksiki hyväksi, jos mikä onnettomuus minua kesämatkallani
Venäjän Karjalassa kohtaisi, etten pääsisikän itse perimään.
Vaan kuitenki koska toivon Jumalan avulla Elokuun alussa Sortavalassa
olevani, niin pyydän Sinua sinne vastaus minulle -- -- -- lähettämään.
Nyt juuri olen lähtemilläni. Veljesi ja ystäväsi
Elias Lönnrot.
50.
Matkakertomusta.
Erosin monenlaisia kyyneleitä vuodattaen Polvilasta iltapäivällä
6:ntena päivänä kesäkuuta. Vesitse 3/4 [penink.] Kuluntalahteen, sieltä
l/2 Jormuanlahteen, sieltä 1/8 ja maamatkaa 2/4 Mieslahteen, sieltä yli
1/4:n, maamatkaa 2/4 erääseen Mieslahden Lumimäen kulmakuntaan
kuuluvaan köyhään talo-pahaiseen. Nukuin kapealle penkille laukku
päänalaisena; ei kukaan edes koettanut laittaa parempaa vuodetta, eikä
siihen liene ollut neuvojakaan. Olin pannut maata illallisetta ja aloin
taas aamiaista syömättä vaellukseni Kariniemelle 1 2/4, kuljin
eksyksissä tai kompassin mukaan, saavuin viimein paikalle kello 10,
hyvin nälkäisenä. Viivyin siellä sateen vuoksi koko päivän ja seuraavan
yön. Kertomus Spoofin muutosta. Sadetta kesti vielä seuraavanakin
päivänä, mutta läksin kuitenkin matkaan aamiaisen jälkeen. Mutta
unhotan tuon kirotun minän vuoksi, että minulla koko tällä matkalla oli
matkatoveri, ja senpä tähden tästälähin puhun monikossa. Tulimme
jotenkin onnellisesti ensi neljänneksen Putkonsalmeen, missä nimismies
Elfving asustaa. Mies on mieleltään vialla, hänen oma mielikuvittelunsa
siitä; se lieneekin asian todellinen laita. Noituutta. Mukosen taloon.
Mellin. Mikkoselta soutumatkaa Seipilään 2/4. Sadetta matkalla.
Vaatteiden kuivaaminen talossa; siitä 1/4 maamatkaa Lehtovaaraan, missä
Hyrynsalmen varalukkari asuu. Söimme päivällistä ja läksimme kulkemaan
Oravivaaran kylään, 4/4. Sadetta matkalla. Jalat läpimärät, sillä
toisessa saappaassa reikä ja toisen antura ohut. Tämä oli harmillista,
eikä harmi suinkaan lopen sulaanut sen kautta, että Karpinvaaran
paimen, ensin meitä kyllikseen tähysteltyään, kysyi: "ette taia
mustilaissukua olla?" -- Vastaus: "ei justin sitänä sukua". Ennen iltaa
Oravivaaraan, kirkkoväärtin taloon. Joutessani aloin lukea kirjaa, joka
oli käsillä ja joka oli syntynyt siten, että useita pieniä
lentokirjasia oli sovitettu samojen kansien väliin. Näissä oli useita
arkin tai puolen arkin kokoisia hengellisiä, muutamia maallisiakin
lauluja. Evankelisen Seuran. Sen johdosta vanhan muorin kanssa
keskustelu uudesta syntymisestä. Se vastaus, jonka sanoi saaneensa
edelliseltä papilta. Virsienlaulaja, hänen suuri lääninsä, laiskuutensa
ja monet seikkailunsa. Mikkosen kilpailija, rukouksien pitäjä,
saarnamies. Oravivaarasta Lietejoelle 4/4, venematka lukkarin ja
rovasti Vegeliuksen luo. Näin ensi kerran uusia virsiä, jotka minusta
suurimmaksi osaksi tuntuivat hyviltä. Lauantai-iltapäivänä Riihivaaran,
taloon 4/4. Sieltä seur. p:nä Pyykkölään 5/4. Puolitietä hieman
kauempana Korpijoki, jonka yli uin lauttaa noutaakseni. Pyykkölään
pyydettiin jäämään seuraavaan päivään, mutta ei ollut aikaa, vaan
kuljin illalla 2/4 Suovaaraan, 2/4 Isoonvaaraan, 1/4 Alanteen taloon ja
2/4 pappilaan. Iloinen vastaanotto ja kohtelu, joka oli kahta
suurempiarvoista, kun tännekkin köyhyys oli tunkeutunut, niin että
pettuun täytyi turvautua. Mutta sen kautta että herrasluokankin väki
ottaa osaa hädän kärsimiseen, se tulee hieman siedettävämmäksi
rahvaalle. Ihminen pitää seurasta; harvoja poikkeuksia. Maanantaina
lukkarin tilalle; pettua, kahvia. -- Köyhyys papilla ja lukkarilla,
sillä viiteen vuoteen eivät enää ole saaneet palkkojaan muuta kuin
osaksi. Sitäpaitsi heitä ylenmäärin rasittavat kerjäläiset, ja mitä
sanottaneenkin, on yleensä kiittäminen tapaa, jolla meidän papisto
kohtelee köyhiä. Kaikki jaetaan pois niin pitkältä kuin riittää, jopa
pitemmältäkin; niin täytyy sanoa meneteltävän, kun toisille annetaan ja
samassa itse tarvittaisiin apua.
Samana päivänä taas pappilaan, ja seuraavana Alanteelle. Tytär, noin
20-vuotias älykäs ja jumalaapelkääväinen tyttö, souti minua yksin siitä
Vuokinjokea ylös 3/4 penink. Neljää viikkoa aikaisemmin sama henkilö
kyyditsi minua Kerälään 7/4 penink. Kun joskus aloin puhua hieman
leikillisemmin, hän ei vastannut mitään, mutta kun puhuin vakavammista
asioista, hänellä oli sangen järkevät vastaukset. Hiljainen, tyyni
jumalanpelko tuottaa ihmiselle arvonsa. -- Niipaskoski 2/4 peninkulman
päässä Alanteelta, ainoa koski Vuokinjoessa. -- Vuokinniemen talo.
Venäläiset olivat keväällä pahoin pidelleet emäntää, lyöneet häntä
päähän, niin että oli maannut monta päivää sairaana; kaikki vaan sen
tähden, ettei hän ollut voinut antaa heille ruokaa. Köyhyys tuo
mukanansa muita kärsimyksiä. Muutamien venäläisten menettelytapa
täällä. Useat miehet tulevat keihäineen sisään, meluavat, vaativat
ruokaa itselleen ja heiniä hevosilleen, tosin maksusta, mutta
komentavasti, pistelevät keihäillään seiniä, pöytiä ja lattiata y.m.
Maksavat joskus väärillä seteleillä, jotka on ensin heille petkutettu
heidän vaelluksillaan ja joista eivät vielä muualla ole päässeet eroon.
Niinpä mainittu emäntä oli saanut väärän 3 ruplasen, josta oli antanut
oikean 3 ruplasen takaisin, siis tämän rahasumman, ruuan, heinät y.m.
ilmaiseksi.
Alajärven mies edellisenä kesänä. Oli ollut muutaman varakkaanpuoleisen
talonpojan palkkaamana laukunkantajana, myynyt tavarat, tuhlannut
rahat, ei sitten ollut näyttäytynyt, oli viimein palannut kotia, ja kun
ei hänellä ollut mitään ruoka- eikä kyytirahoja, oli keksinyt sen
keinon, että sanoi olevansa keisarin lähettämä tutkimaan maan tilaa,
kruununpalvelijoita ja etenkin veronkantajien menettelyä. -- Talojen
asiakirjat, veronmaksukuitit, kaikki oli käskenyt tuoda eteensä. Oli
sanonut: "Tuossa hän (vouti) taas on kiskonut liikaa." Oli uhannut pian
panna viralta, jopa hirtättää jokikisen. Keisari muka oli asettava
uudet virkamiehet ja vähentävä verot ja oli jo lähettänyt viljaa
Hyrynsalmen kirkolle, mistä kaikki takauksetta saisivat sitä niin
paljon kuin halusivat. Suuri osa Vuokin ja toisten seutujen talonpoikia
oli todella lähtenyt matkaan, mutta olivat kääntyneet takaisin
Alanteelta, kun siellä ei asiasta mitään tiedetty. Häntä palveltiin,
viinaa tuotiin kylästä, olkialustat laitettiin veneeseen. Risaisten
vaatteidensa vuoksi hän tosin joskus oli ollut häpeissään, mutta oli
sanonut, ettei ollut voinut ottaa parempia vaatteitaan näille
erämaanmatkoille, ne kyllä olivat laukussa. Hänen hopeahelainen
piippunsa oli etupäässä pettänyt talonpoikia, sillä Venäjän-Karjalan
asukkaat eivät polta tupakkaa. Pussilan miehet pitivät häntä
laukkuvenäläisenä, mutta tultuaan sieltä 3/4 Murtovaaraan, hän taas
alkoi näytellä vanhaa osaansa, kunnes isäntä, joka oli palannut kotia,
oli tuntenut hänet, ja mies läksi tiehensä sellaista kyytiä, että
piippukin jäi jälkeen. Hukkui sitten veteen syksyllä.
Vuokinniemestä Jumaliseen 3/4; ennen rikas talo; nyt syötiin pettua,
vieraille kuitenkin annettiin sekoittamatonta leipää. Pojan naiminen
pitkistynyt, kun ei ollut varoja häitä pitää. Jumalisesta Mäkelään 1/2,
sieltä Materoon 1/2; tämä oli kurjimpia pesiä, mitä pitkiin aikoihin
olin nähnyt. Talo se on olevinaan, köyhä, likainen, rappiolla; ainoa
hevonen kuollut, itsekuolleen lehmän raato mäellä, pellot nurmena.
Miehet palasivat Oulusta tuoden viljaa, joka 3:sta tynnyristä oli
matkalla kutistunut 1 1/2:ksi tynnyriksi. -- Ei kummallakaan tahtonut
olla jäljellä voimia soutaa minua 1/4 penink. matka järven yli -- --.
Sieltä l/4 Vuokin Isoonkylään, missä söin Härkölässä, ja läksin
edelleen Kikkoon, Rämeeseen, Vängänvaaraan. Kuljin lopulla eksyksissä
1/2 peninkulmaa aina rantaan asti. -- Vängästä Salmijärveen sieltä
Pussilaan 1/2. Lukkari, lastenopettaja, Mikkonen. Saappaani pohjattiin.
Köyhyys. Lautamiehen vaimo otti kalaretkellekin pieniä arkkivirsiä
mukaansa. Täältä Hyryyn 4/4, Viiankiin 4 virstaa, Kivijärvelle 6
virstaa. Viimeisellä taipaleella taas eksyin ja tulin lammelta
toiselle. Lampia paljo. --
Profeetta M--n Vuokissa. Jo alussa vuotta M--n oli lähtenyt tähän
Kiannan seurakuntaan kuuluvaan laajaan kylään kääntääkseen ihmisiä
uuteen oppiinsa. Jonkinlaista puoltoa saadaksensa hän oli, viisaasti
kyllä, ensin mennyt kappalaisen Saxan luo ja sanonut aikovansa lähteä
joksikuksi ajaksi Vuokkiin opettamaan pikku lapsille sisälukua ja, jos
tarvetta oli, myöskin vanhemmille ihmisille kristillisyyttä. Saxalla ei
ollut ollut mitään sitä vastaan; kuitenkin hän ensinnä halusi
kuulustella hänen oman kristillisyytensä perusteita. Kuulustelussa hän
oli vastaillut kristinuskon totuuksien ja asian mukaisesti kaikkiin
kysymyksiin. Sitten hän läksi opettajatoimeensa, jonka alotti
luulottelemalla kansalle Saxan lähettäneen hänet tähän kaukaiseen
kulmakuntaan, kertoen sen ohessa Jumalan useasti puhuneen hänen
kanssaan (unessa) ja pyytäneen häntä kansaa kääntämään, jota varten
Jumala oli varustanut hänet omilla lahjoillaan. Kerran Jumala oli
hänelle näyttänyt tämän maailman päämiehen, joka oli heittänyt ulos
suuren verkon, mikä täyttyi kaloilla. Hän kysynyt, mitä kaloja ne
olivat, ja saanut vastaukseksi, että ne olivat ihmisiä. Jumala sitten
antanut hänelle oman verkkonsa ja pyytänyt häntä sillä pyydystämään
takaisin ne, jotka olivat suureen verkkoon takertuneet. Siten saatua
verkkoaan hän toisinaan kuuluu nimittävän leiviskäkseenkin, sillä se
painanee leiviskän. "Jos kaivaisin tämän leiviskäni maahan, tekisin
mitä suurimman synnin." Siksi hän sitä ei kätkekkään maahan, vaan
käyttää sitä, yöt päivät saarnaten oppiansa ihmisille. Näiden saarnain
tekstinä on Siionin virsiä ynnä muita hengellisiä kirjoja,
pääasiallisesti kuitenkin Siionin virsiä. Lauletaan ensin muutamia
värsyjä tai koko virsi. Sitten M--n alkaa selittää näitä saarnassaan,
ahkerasti lyöden käsiään pöytään innoissaan ja ottaen kauhistuttavan
asennon ("kauhtuen"). Saarnat kuuluvat olevan enimmäkseen samoja sanoja
ja lauseparsia, joista seuraavaa kuuluu useimmin käyttävän: "Jumala
antakoon Pyhän Hengen rautavasarallaan lyödä teidän syntiset sydämenne
ja kaksiteräisellä miekalla läpitse pistää ne pohjasta saati." Hänen
kauhistuttavat kuvauksensa paholaisen mellastuksista ihmisen kanssa
kuuluvat tavallisesti saavan jonkun mielen sellaisissa kokouksissa
liikutetuksi pois suunniltaan, niin että hän lankeaa jonkinlaisessa
tyrmistystilassa maahan, eli hänen sanoillaan: "tulee lyödyksi",
arvattavasti jo mainitulla Pyhän Hengen rautavasaralla. Joskus kuuluu
(yhdellä haavaa) saman saarnan aikana 6-7:nkin henkeä siten lankeavan.
Mutta jos hänen kauan saarnattuaan, pöytään lyötyään ja kaikin tavoin
säikytettyään kuulijoitaan, kuitenkaan ei ketään lankea maahan, kuuluu
saarna tavallisesti loppuvan sanoihin: "Niinkö nyt on perkele vallan
saanut, ettei yhtään sielua päässyt tällä kerralla hänen verkostansa."
Laulun aikana kuuluu hänellä olevan kaulassaan riippumassa usein puoli
tusinaa naisia, jotka siten liikkuvat hänen kanssaan, minne hän
liikahtaa. Jotenkin selvään, vaikkakin kuvilla, hänen kerrotaan
antavan tietää, että hän esittää Kristusta, esim. usein sanovan
jumalanpalveluksensa alussa: "Nyt taasen on Kristus teidän sekahanne
astunut." Sen vuoksi hän ottaa kuulijoiltaan vastaan jumalalle tulevaa
palvelua ja kunnioitusta, niin että hän kertomuksen mukaan antaa halata
itseään polvista, langeta eteensä polvilleen j.n.e. Tavallisesta
virsikirjastamme hän kuuluu kieltelevän laulamasta, koska sen kautta
kukaan ei tule herätykseen, ja sama varmaan koskisi Raamattuakin, sillä
sekään ei voi saada ketään herätetyksi, niin kuin hän tahtoo. Mutta en
ole kuullut hänen selvään kieltäneen ketään Raamattua lukemasta; hän
jättänee asian silleen, että ei suosita sitä, kuten Siionin virsiä,
Huutavan ääntä, Arndtin Totista kristillisyyttä y.m. Monin paikoin tämä
Mikkonen kuuluu oleskelevan useita viikkoja jopa kuukausia. Silloin
hänen syödä tuodaan parasta; mitä saadaan, eikä yleinen hätä saa tulla
kuuluviin. Hyvin vähän tämä M. kuuluu nukkuvan; kuuluu sanovan, että
öinen aika vaikuttaa paremmin herätystä -- ja silloin useampia
kuuluukin tulevan lyödyiksi ja vaipuvan maahan. Pappeja kohtaan hän
toisinaan kuuluu olevan säälimättömämpi kuin oikealta kristityltä
odottaisi.
51.
Matkakertomusta.
Kivijärvi. Yötä Vaskan luona; varakas talo. Kolme tytärtä; nuorempi
päivää ennen kihlattu, mutta kihlakalut vietiin takaisin samana yönä,
jona minä siellä olin. Tyttöä pidettiin liian nuorena, ja muuan hänen
tätinsä pani parastaan, saadakseen kaupan purkaumaan. Muistinpäivä,
troitsavieritsä.
_Muistinpäivä_. [Tämä kappale tämmöisenään muistiinpanoissa.] Niitä 4
vuodessa, Vieritsäpäivänä, Troitsasuovattana, Lihanlaskun eellä [s.o.
loppiaisena (oik. vieristä), helluntailauantaina, viimeisenä talvisen
paastonajan edellissunnuntaina], syksyllä. Laatanat [pyhää savua]
laitetaan ja putroa keitetään. Sitte lähtee väki kustaki talosta
kuolleita omasiansa, heimolaisiansa muistelemaan kalmalla. Ottivat
mennessään koivun varpoja ja kuusen oksia. Edellisillä pyyhkivät
grobnitsat (hautain päälle tehyt huonukaiset) ja jälkisiä panivat
grobnitsain katteelle. Toisten tätä toimittaissa kävi muutamat
laatanalla savuttamassa (kaattimassa) grobnitsoita. Tähän tarpeeseen
oli ulkokylään naitu tytär muutamasta talosta työntänyt laatanaa
ta[a]ttovainajansa grobnitsan kaattimiseksi ja käskenyt loput
laatanoista grobnitsan syämeen luoa, joka myös niin tapahtu. Myös oli
sama tytär työntänyt palasen palttinata sidottavaksi toatonsa ristiin,
joka myös niin tapahtu. Nämät tehtyä pantiin putrostaltsat
grobnitsoille ja alettiin syödä, kukin noin 2, 3 eli usiampaa lusikkaa.
Minua varten oli myös lusikka tuotu ja käskettiin minuaki syömään.
Putro oli otrasista suurimoista keitetty ja voilla sulattu. Miespuoli
(lapsia) kaiken ajan seiso lakitta, niin minäi.
Lähdin sieltä luulossa ettei häistä tulisi mitään, vaikka jotkut
vakuuttivat, että tytär siitä huolimatta otettaisiin. Hääväkeä tulikin
Vuokkiniemestä vastaani. Häätapoja: kihlaajaislahjat. Häissä antilaalta
kysytään lupaa päästä sisään. Sulhanen lahjoittaa sukulaisille peilejä,
kampoja j.n.e. Antilas (morsian) kumartaa kolmasti sulhaselle, tämä --
[Muistiinpano jäänyt kesken, vaan seuraavassa, myöhemmässä, asia
kerrotaan tarkemmin.]
52.
Matkakertomusta.
Sulhanen istuu koko hääajan korkea samettilakki päässä arvonsa
merkkinä. Morsian itkee kullekin sukulaiselleen ja tuttavalleen, jotka
antavat hänelle muutamia lahjoja, enimmäkseen 4-8 griunaa hopeaa, mutta
myöskin kolikoita. Tätä itkua kestää koko päivän, muuttaen hääilon
eronhetken suruksi. Kun nuori pari illalla panee maata, morsian vetää
saappaat sulhasen jalasta ja saa ne rahat, jotka sulhanen niihin sitä
ennen on pannut; morsian riisuu häneltä muitakin vaatteita. _Pridanie_
[myötäjäiset] määrätään, ellei tätä jo aikaisemmin ole tapahtunut.
Lähdetään morsiamen kodista (antiaisista), ja lauletaan eri
tilaisuuksissa tavallisia lauluja. Patvaskan tehtävä on pitää huolta
siitä, ettei mitään rikkeitä. Heidät vastaanotetaan sulhasen kodissa
häälauluilla, ja niin kauan täytyy morsiamen pitää peite kasvoillaan
(pään yli heitetty huivi). Täten verhottuna hän lakkaamatta kumartelee
päätään syvälle. Kun laulu on lopetettu, hän ottaa peitteen
kasvoiltaan, ja sulhanen vie hänet appivanhempien luo, joiden edessä
hän kumartaa alas jalkoihin (ensimäinen tervehdys); sulhanenkin
kumartaa. Syödään. Sulhanen ja morsian syövät muiden jälkeen
erityisessä huoneessa. Morsiansarkka juodaan kahdesta pikarista, rahoja
lahjoitetaan 20, 40-80 kopeekkaa. Koko ensimäisen viikon aika ja
kauemmankin tulee morsiamen kumartaa syvään jokaiselle, jonka kohtaa,
jopa lisäksi aina moneen kertaan hänen joka ilta tulee langeta
appivanhempiensa jalkojen juureen ja pyytää heitä herättämään hänet ja
hänen miehensä, jotta eivät nuku liian kauan, ja pukeuduttuaan hänen
tulee tästä palveluksesta taas kumartua alas heitä kiittämään.
Kivijärvestä lähtien kauniita lehtimetsiä ynnä monta lampea; 4:n
virstan päässä Pahkomivaara, 3 taloa; siitä 15 virstan päässä
Aionlahden ja Karkujärven talot, jonka viimemainitun isäntä oli
kotoisin Muhoksesta, vaikka nyt enää oli vaikeata erottaa häntä
todellisesta Venäjän-karjalaisesta muuten kuin puheesta. Siitä Tsenaan
10 virstaa, siitä Akankosken taloon 1 1/2 virstaa vesi- ja maamatkaa,
siitä maamatkaa Vuokkiniemeen 4 virstaa. Karkujärvessä viivyin
sateen takia yötä, Tsenassa kaksi yötä, sieltä Troitsa-päivänä
[helluntai] Vuokkiniemeen; missä tsaajua tarjottiin kolmessa paikassa
ja viinaa vielä useammassa.
Leikki paaskoilla. Kukin asetti kiviä riviin, menivät sitten matkan
päähän ja heittivät niitä vuoroonsa kivellä. Kukin sai pitää kaikki ne
kivet, jotka sai heitollaan nurin, ja jos ensi vuorolta vielä jäi
jäljelle, hän sai heittää päinvastaiselta taholta siitä paikasta, mihin
kunkin kivi oli jäänyt, ja joka sen tähden aina pantiin merkille.
Ei kukaan tietysti voinut hävitä enempää kuin panoksensa. --
Natalia, vanha huora, jolla on kaksi poikaa, on kaikkien vihaama, ei
kenenkään rakastama, mutta pelätty ja sen tähden jonkunlaista arvoa
nauttiva. Hän on viinan kaupustelija, parantelee veneerisiä tauteja
sinnoberi-savustuksella ja valmistaa tällaisille potilaille juomaa
salpietarista, ruudista, salmiakista ja vaskenruosteesta; paljon
veneerisiä potilaita tässä kylässä, niin että pelko heräsi kauempaa
siellä oleskella; lääkäriä harvoin hankittaneen. Silmätaudit hyvin
yleisiä ja enemmäkseen veneeristä laatua. -- "Ennen käytiin kun
muinenki kummaa toisiin kylihinki katsomaan, kun kuultiin jonkun sokian
olevan; nyt niitä näkeo joka talossa." [Tämä lause suomeksi
muistiinpantu.] "Joka talossa": liioittelua. Viivyin Vuokkiniemessä
neljä vuorokautta; sain runoja useilta. Minua varoitettiin Natalian
suhteen, ettei hän juottaisi minulle jotakin taikajuomaa, sillä niin
hän oli, väitettiin, toisille tehnyt. -- Pappi oli poissa, rouva
nuorimman tyttären (10-vuotiaan) kanssa kotona. Olivat noin kolme
vuotta sitten tulleet tänne, eivätkä vielä osanneet suomea,
lukuunottamatta mainittua nuorinta lasta. Viimeiset tulevat
ensimäisiksi. Suuresti pelättiin, että kaupankäynti Suomessa
kiellettäisiin. "Silloin tämä maa joutuu perikatoon."
Kylän asema kaunis kesällä, sijaiten Kuitti- ja Lammasjärven välillä,
jotka yhtyvät ja muodostavat niemen. Jotenkin korkea särkkä erottaa
kylän kahteen osaan, niin että toista niistä ei toiselta paikalta näe.
Livojoki kylän itäpuolella muodostaa niemen, jolla on vaan yksi talo.
Tämän Livojoen takana useiden talojen laitumet. Sinne soudetaan joka
ilta kiulut mukana, lypsetään, viritetään savu, jäädään paikalle
seuraavaan aamuun asti, lypsetään uudestaan, päästetään lehmät
laitumelle ja soudetaan kotia päiväksi.
Tällaiseen lypsäjäseurueeseen liityin lähtiessäni kylästä 10 virstan
päässä olevaan Kostamukseen. Lehmien lypsinpaikalle kyllä oli seuraa,
mutta sieltä oli kulkeminen vallan yksin yön selkään. Vähää ennen
puoliyötä saavuin puolitiehen, missä oli sauna heinäväkeä varten
kesällä. Olin väsynyt, mutta lapsellisesti pelkäsin siihen panna maata,
kun ajattelin, että joku olisi voinut arvata minun siihen jääneen ja
mahdollisesti olisi seurannut minua ja ryöstänyt. Kuljin siis edelleen,
poikkesin metsään ja koetin nukkua sammalille. Mahdotonta hyttysten
vuoksi. Niitä oli niin kosolta, että kaikki ympärillä oli aivan mustana
ja että joka henkäyksellä oli saada niitä suunsa täyteen. Alotin taas
vaellukseni ja kuljin noin kymmenen virstaa eteenpäin, jolloin
väsyksissä ja unisena koetin taas nukkua. Leikkasin oksia ison kasan,
paneuduin pitkäkseni, peitin itseni oksilla mikäli voin, sidoin huivin
päähäni ja luulin nyt olevani turvissa hyttysiltä. Kaikki turhaa.
Nytkin ne pääsivät kimppuuni, vaikka kuinkakin usein olisin koettanut
parannella linnaani. Täällä kaipasin ensi kerran Kajaaniin kesäksi
jättämääni tupakkipiippua. Tuli tosin olisi auttanut, mutta en tahtonut
sitä virittää, kun siitä minut olisi huomattu. Koko matka kävi
enimmästi kaskettujen maiden, lehtimetsien halki, siitä tuo suunnaton
hyttysten paljous. Monta vertaa kernaammin olisin ollut mitä kovimmassa
talvipakkasessa, sillä näin tukalaa ei ollut koko talvena Lapissa
paljaalla lumella maatessani. Aamulla saavuin Kostamukseen, joka on
samannimisen järven rannalla. Siinä oli kymmenen taloa, joista monet
hyvin rakennettuja ja kaksi varakasta. Toisessa, Jakon talossa,
sanottiin toisen miehistä olevan veneerisestä tartunnasta sairaana,
minkä vuoksi valitsin toisen, Mikittä nimisen, majapaikakseni. Sieltä
minua seuraavana päivänä pyydettiin tulemaan toiseen teelle ja
sittemmin useita kertoja. Samovaara. -- Runoja, satuja, sananlaskuja
j.n.e. neljänä päivänä. -- Vesireitti sieltä Kuittijärveen, Alajärveen
ja Kemiin. -- Mikitän vaara sen johdosta, että oli antanut erään
karkurin hakata huonettaan. Tämä oli uudestaan vangiksi jouduttuaan
antanut asian ilmi Kemissä. Nimet ikkunanpielissä. Laitettu uudet,
vanhat korjattu pois. 500 ruplaa lahjoiksi. Karkuri tuomittu Siperiaan
siitä että oli -- [Keskeytynyt.]
Kertomus uskon muuttamisesta. Keisari Aleksein isä oli nähnyt unta,
että usko sinä ja sinä hetkenä oli muutettava. Huomatessaan viimeisen
hetkensä lähestyvän, hän kutsui poikansa luokseen ja käski siksi
hetkeksi asettamaan kolme vartijaa ja määräämään, etteivät päästäisi
ketään sisälle, vaan että pää oli iskettävä poikki siltä, joka yritti
sisälle päästä. Vähää ennen tuota hetkeä piru tuli valepukuisena
arhhierein Niikkalan luo ja viekoitteli hänet muuttamaan muutamia
vanhan uskon sanoja. Muutaman varsin harvan sanan he lisäsivät ja
ottivat pois muutamia muita. Useita päiviä ja öitä he työskentelivät
yhdessä. Yhdeksi yöksi tuli matkustajia, jotka pyysivät yömajaa, mikä
heille myönnettiinkin. Kun luultiin heidän vaipuneen uneen, alettiin
työ uudelleen. Mutta entä jos nämä kuuntelevat ja ilmaisevat, sanoi
Niikkala, johon piru kuului vastanneen, että oli parasta koettaa,
olivatko todella nukkuneet, nimittäin pistämällä heitä neulalla
kantapäähän. Nämä rukoilivat Jumalaa, että voisivat koetuksen kestää,
ja sen he kestivätkin. Täten kuuntelivat koko yön. Sittenkuin kaikki
oli muutettu paholaisen mielen mukaan, kaivettiin kirjat maahan monta
syltä syvälle, ja piru kasvatti siihen paikkaan suuria puita, koivuja,
kuusia ja mäntyjä. Sitten Niikkala näinä aikoina meni tsaarin luo.
Tsaari piti hänestä paljon, ja hän oli silloin oppinein mies koko
Venäjällä, Sen tähden ei ensimäinen, eivätkä muut vartijat rohjenneet
lyödä hänen päätänsä poikki, kuten oli käsketty. Hän tuli tsaarin luo
ja kertoi nähneensä unta, ettei silloin voimassa oleva usko ollut
oikea, vaan että se oli väärennetty vanhasta oikeasta uskosta, joka oli
eräässä paikassa säilyneenä vanhoissa kirjoissa, joiden yli oli
karttunut maata ja kasvanut puita; niin vanhoja ne olivat. Mentiin
tutkimaan, oliko uni tosi, ja löydettiin maahan kaivetut kirjat. Tsaari
luuli Jumalan näin säätäneen ja vaati, että kaikki omistivat täten
muutetun uskon. Näin tapahtui. Mutta kirottu on jokainen, joka ottaa
pois tai lisää kirjaimenkin. Monet pysyivät kuitenkin vanhassa uskossa,
ja heidän tähtensä Jumala vielä ylläpitää maailmaa, muuten kaikki
aikoja sitten olisi ollut mennyttä. -- Tämän kertomuksen kuultuani oli
minun puolestani tekeminen selkoa siitä, missä meidän uskomme erosi
heidän uskostaan, minkä tein niin hyvin kuin taisin, nimittäin että me
Vapahtajan ansion vuoksi turvaudumme Jumalan armoon, mutta että he
ansiokkaiden ihmistenkin nojalla Häntä avuksi huutavat, kun me taas
emme usko heidän voivan mitään aikaansaada, ei edes itse Bogoroditsan
[= Jumalan äidin, Neitsyt Marian.] Mutta usein -- sanoi vastaväittäjäni
-- herra tekee sen, mitä hänen lempipalvelijansa pyytää häntä muille
tekemään, ja niin Jumalakin tekee. Arvelin, ettei minun ollut sopivaa
väitellä tästä hänen kanssaan. Sitten puhuttiin rinnan ristimisestä,
paastosta y.m. sellaisesta.
53.
"Matkalta."
Kostamus. Mikitän tytärtä ensin kosi Dmitrein nuorin poika, sitten
Vaskon. Haittarikas. Dmitrei: "Meillä et näe muuta romua huoneissa kuin
laskutauluja." Minulta kysyttiin, kummalle puolestani annoin etusijan.
Annoin välttelevän vastauksen, kiitin kuitenkin Vaskon poikaa,
moittimatta Dmitrein poikaa. Mutta hän on niin poikamainen, tekee
kaikennäköisiä kepposia matkoillaan, sanoi isäukko. "Poikalapsi
pillomusna, raivona ori parempi (tytär tyynenä parempi)." -- Ei
tahdottu ottaa maksua ruuasta ja asunnosta. "En tieä pitäisikö siitä
mitänä ottaa."
15 virstaa Kontokkiin, jonne johti hyvä polku, kuljin yksin. Poikkesin
Sallisen luo, jolla oli yksi veljistään Suomessa Tornion seuduilla.
Itsekkin hän jonkun aikaa oli ollut luteerilainen. Nyt oli taas
siirtynyt kreikanuskoon. Oli karannut sotapalveluksesta Persian
rajalta. Kaksi miestä ollut. Oli ajettu takaa, mutta muuan akka ratsain
tullut vastaan ja antanut hevosensa. Toisen kerran olivat poikenneet
taloon, missä aiottiin murhata. Kangasta kutova tytär oli merkeillä
ilmaissut sen. Heidän mentyään pois iltapimeässä isäntä oli palkatun
murhaajan seurassa tullut pihalla vastaan ja oli sitten kauan
päresoihtu kädessä etsinyt nurkissa. -- Kauhea tapaus kerrottiin
eräästä, joka murhasi oman poikansa Äänisjärven tai Laatokan tienoilla.
Poika yhdeksän vuotta poissa oltuaan lomalle. Tapaa sisarensa naituna
muutamaan taloon, josta oli kymmenen virstaa vanhempien luo. Ei ilmoita
itseään heti vanhemmilleen, ja murhataan yöllä. Sisar tulee kahta
päivää myöhemmin ja kysyy, missä Okahvana on. Vanhemmat eivät ole
tietävinään j.n.e. -- Pojat olivat tehneet pesänjaon, asuivat kahdessa
uudessa pirtissä. Kontokissa kuusi taloa. -- Siellä yötä. Viisitoista
virstaa Luvajärveen. Matkan päässä lauttapaikka. Lautta kaikeksi
onneksi minun puolellani. Homa Sirkeisen luo. Sirkeisiä 3 veljestä.
Äsken pesänjaon tehneet nuorimman veljen tautta [poismuuton vuoksi?]
Vanhin heistä, Iivana, oli jo yli kuudenkymmenen ja harmaapää. Talo
näihin asti kiinnittämätön [?]. [Ruotsiksi merkitty: "H:net hittils
oikt."] Veljekset olivat luulleet yhteisen kassan nousevan 5-6
tuhanteen ruplaan, mutta jakoa toimeenpantaessa huomattiin, että olikin
vaan kolme tuhatta. Vaikea oli heidän eronsa. Vanhempi Homa polvillaan
nuoremman veljensä edessä: "Ota minä kasakaksesi, naiseni piiaksesi."
[Lause on tällaisenaan suomeksi muistiinpanoissa.] -- Tämä kysyy
kamarissa nuorelta vaimoltaan, Törhösen tyttäreltä, neuvoa. Tämä:
"Ennen kivi haletkoon, kun enää yhessä elämmä." [Lause on tällaisenaan
suomeksi muistiinpanoissa.] -- Tsaajua. Rästien tutkimus. Kymmenen
vuoden kuitit. "Kylän vanhin" ympäri. Kutsutti kaikki miehet kokoon
paraana heinäaikana. Jokainen saattoi minua 20 virstaa Miinoaan. Osan
matkaa ratsastin, osan kävelin. -- Tuohilakki. "Ei tule tuohesta
lakkia, vanhasta pappia." Miinoassa yötä. "Tuossa se aitain kohentaja
on." Sama aitain kohentaja tuli useiden muiden miesten kanssa meidän
seurassamme Repolaan. Roukkulaan 50 virstaa, 12 virstan päässä kylästä
tie kääntyy Viiksimön sillalle, joka on Suomen puolella. Suuri mänty,
jonka kaarnaan on leikattu nimismies Cajanin nimi. Viiksimön asukkaat
kaatavat kaskea Venäjänkin puolella. Pelättiin, ettei Lylypäässä
tavattaisi venettä. Olipa niitä kaksikin. Huudettiin tuomaan ne meille.
Iivana Sirkeinen teki selkoa staarosta-ajastaan. Rehellinen mies.
Istoisen luo Roukkulaan. Istoisen akka läksi seuraamme Miinoasta. Hänen
nuorin poikansa oli ryöstänyt erään starovieroi-munkin Tuoppasaarelta.
Veli oli pakottanut hänet lähettämään rahat takaisin. Istoisesta 30
virstaa järvimatkaa Repolaan; 20 virstaa Omeliaan, mihin yövyimme.
Siellä keitettiin tsaajua jollekulle seurueestamme, ei kuitenkaan
kaikille. Eipä minullekaan tarjottu. Sen sijaan annettiin ruokaa, jonka
kuitenkin maksoin. Sunnuntaina Repolaan. "Kostitsjat" [tuomiset]
tyttäreltä Törhöselle. Kahvia, voita ja maitoa papin luona.
Rästientutkija-herra. Äsken saanut tupakkaa Pielisestä, mutta ei
rommia. Törhösen viekkaus. Viljan jakaminen. Oltiin vähällä muuttaa
pappi täältä pois, kun ei ollut saanut starovieroja liittymään yleiseen
kirkkoon. Oli tullut käsky, että hänen piti jäädä paikoilleen.
Kivijärveen 30 virstaa, sieltä Koroppiin 15 virstaa, Lusmajärveen 10
virstaa vesimatkaa. Kuljettiin veneessä. Kova tuuli. Perillä ensi
kertaa taas voita ja maitoa, kuitenkin jo papinkin luona.
Sieltä Ruunamäkeen 10 v., sieltä Pankakoskelle ja Lieksaan.
Kirkonpolttaja. Matka Juukaan. Sikäläinen kappalaisen vaali. Puvut:
ämmät ilman röijyä, paidan yläosa pussimaisena. Paluumatka. Kalakemut
saaressa. Vuonislahti. Nuhaa. Enontaipaleella ajoin maanmittari von
Fieandtin kanssa. Joensuussa t:ri Roos. Edeltäjä Modin. Viikon
[viivyin] paikalla. Huviretki Utran sahalle; kalakemut (lohta). Roosin
seurassa Liperiin. Vaellus Tutjunniemelle. Kuohari Niiranen, joka kysyi
passia. Tuli maalarinkisälli. "Kun minä sanon, niin ette taia
kumpainenkaan oikioita miehiä olla." [Lause on suomeksi muistiinpantu.]
Kotiaresti seuraukseksi. "Miksikä sitä teiän naistanne kutsutaan?"
[Lause on suomeksi muistiinpantu.] "Miksipä muuksi, jos ei armoksi."
[Lause on suomeksi muistiinpantu.] Sieltä Rääkkylän kirkolle. Se oli
edellisenä sunnuntaina palanut poroksi tapulineen päivineen. "Mistäpä
sen maion olisi saanut?" [Lause on suomeksi muistiinpantu.]
Nuhdesaarna. Yleisenä luulona, että se oli palanut kansan syntien
tähden.
Kuljin Onkamoon. Varoitettiin Salmin suhteen, missä muutamia henkilöitä
oli ryöstetty. Sama varoitus Riikolan suhteen. Ukko Immosen luo, joka
ei laulanut. Herrastuomari Simonen. Simosen talon isäntä ja emäntä
olivat äsken palanneet Taipaleesta, joka on Kaavin pitäjän rajalla.
Siellä asuu laajalti kuuluisa noita Räsänen, jonka luona olivat käyneet
emännän reväisimelle (cardialgie) parannusta hakemassa. Emäntä ei
luullut tästä matkasta saaneensa mitään apua, ja isäntä oli sen
kuluessa saanut itsepäisen vatsataudin, joka jo kolme päivää oli häntä
vaivannut ja jota vastaan hänelle annoin neuvoja. Useita potilaita oli
ollut Räsäsellä, muiden muassa pari kaatuvatautista tyttöä, joiden hän
oli selittänyt olevan paholaisen riivaamia. "Paha pieksää." Immosta
minua kehotettiin varomaan, hänellä kun sanottiin olevan veneerinen
tauti. Vähässä ajassa tämä tauti oli levinnyt pitkin Tohmajärven
pitäjätä.
Liperin kreikanuskoiset. He siirtyisivät kaikki, väitetään,
luteerilaiseen kirkkoon, jos asetukset sen sallisivat. Kreikanuskoinen
pappi: "Hän tulee kun hukka minun lampaisiin." [Tämä ja muut
lainausmerkkien väliset lauseet tämän kappaleen loppuun asti
tällaisinaan muistiinpanoissa.] -- "A minä en tule sinun lampahiin,
vaan lampahat kun hyö ei tunne oman paimenensa ääntä; tulevat vieraan
luoksi." Nykyään ei Taipaleen pappi kuulu ymmärtävän sanaakaan suomea,
vielä vähemmän osaavan sitä puhua. Kuitenkin hänellä Synoodissa kuuluu
olleen suomalaiselta opettajalta todistus että hän osasi. Vähä
seurakunnalla siis on hänestä hyötyä, vaikkapa olisi raitiskin, mikä ei
kuulu olevan laita. Kreikanuskoon kääntyneistä on ainoana esimerkkinä
muuan tyttö. Hänen sisarensa oli naimisissa erään kreikanuskoisen
kanssa, ja hän itse joutui toisen veljen kanssa kihloihin. Mutta
kreikkalaisen kirkon sääntöjen mukaan häntä ei voitu vihkiä. Sitä ei
sallittu, koska pappi oli ajoissa saanut ilmoituksen luteerilaiselta
papilta. Majuri Nilsson houkutteli hänet kääntymään kreikanuskoon,
jonka hän tekikin toivossa, että pappi asianlaitaa tuntematta heidät
vihkisi. Mutta kreikanuskoisen papin, joka sai tiedon heimolaisuudesta,
oli nyt varsin mahdoton sitä tehdä. Nyt tyttö kuuluu kauheasti katuvan
tekoaan. -- Monet kreikanuskoiset kuuluvat tahtovan viekkaudellakin
kastattaa lapsensa luteerilaiseen oppiin, niin että pappein on tarkoin
oltava varuillaan. Olisipa, jos asiata raha-asiana katselisi, joku,
vaikkapa vähäpätöinen voittokin päästää nämä kreikanuskoiset siirtymään
luteerilaiseen taikka vapaasti valitsemaan kreikkalainen tai
luteerilainen tunnustus. Moniaasta kreikanuskoisesta talonpojasta
oli tullut "herännyt". Papille valitettiin hänen valattaneen
pyhimystenkuvansa ("jumalaisensa") lehmänkelloksi. Pappi tulee hänen
huoneeseensa, menee ristinmerkin teolle ja huomaa kuvan. "Piessat, kun
valeheltiin." -- "Kumarrate!" -- "Kyllä kun näytättä Pipliasta sen
paikan, missä käsketään." -- "Onko sinulla pipliita?" -- "Saan lainaksi
naapurista." Pappi ei laskenut lainaksi ottam[aan]. Lupais toiste
koissaan näyttää, vaan ajo pois talonpojan kun mäni kysymään. "Eikö se
ole hupelo, joka heittää oman peltose, ja menee vieraalle työhön?" --
"On." -- "Ei, kun oma on laiha eikä kasva mitän edl."
54.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)
Sortavalassa 31 Elokuuta 1837.
Oiva Veljeni!
Kirjasi tänne tultuani käsitin. Kiitän Sinua toimistasi niissä
asioissa, joilla jälkimmäinen Kajaanista keväillä työtty kirjani tuli
Sinua vaivaamaan. Niin kyllä taitaa olla, ettei Mehiläiselle saa
kahdeksi vuodeksi välitoimittajata, jonka tähden, jos ei ketä saisi,
taidan itse kokea, vaikka tulevatki muut toimeni sen kautta jälkeen
jäämään. Vähettyä ottajain lukua en justin pelkää, koska jo heti työhön
ryhtyessäni päätin omista varoistani panna noin korkeinta 200 ruplaa
pränttikulujen avuksi, jos muuten eivät tulisi täyteen. Ja sillä
summalla hoti pääsenki selväksi, jos tulevana vuonna en pränttäytä
usiampaa kappaletta, kun mitä suorastaan ottajille menee. -- Ilahuttava
asia oli kirjassasi lukea, jo Sophokliai suomeksi käätyn. Kolmesta
näytteeksi pannustasi värsystä on kolmas. "Rukoiliain oliivalehviä
kantaen" -- minusta somimmin kuuluva, toisissa pidän vikana, että
_siitelmä, riennätte_ ovat loppulyhyitä, kun minusta pitäisi olla
keskilyhyitä eli alkupitkiä, jotta kuuluisivat esim. näin: "Oi! lapset
muinas Kadmon uusi siittämä (siittelö, kantama), mit' ootta istuimille
näille rientävät (rientäneet, joutuvat, -neet, kokoutuneet edl.)."
Mitat tässä värsylajissa Greekalaisilla, jos oikein muistelen, olivat:
x | -- x | -- kolme kertaa perätysten pantuna eli: x | -- x | -- x |
-- x | -- x | x johon tahtiin Roomalaiset monellaki tavalla
sommittelivat sanojansa ja samate taidettaisi ehkä meidänki kielessä
tehdä, jotta kuten kullonki tulisivat juoksemaan. Niin olisi avara tila
suomen sanoilla tässä värsylajissa eikä tulisi värsy niinkään
poikkeamaan alkuluonnostaan, kun Latinalaisilla Terentiolla, Plautolla,
Phaedralla edl. -- Renvallin kirjan sain Prof. Linseeniltä lähetettynä.
Jopa näyttää joutaviin ruvenneen, Savolaisten ja Karjalaisten
kielitapaa moittimaan, jota ei hyväsesti taida tuntea'kan. Sillä
missäpä koko Suomessa sanotaan _mähtä, mätsä_ (s. 7 ja 9), missä: _myö
tulloon, olioon_ (s. 9), missä, missä _isähän_, isään pro isänsä
(isäsä, isäse') s. 9. -- Siv. 8, r. 1-11 selittää hän peräti omalla
tavallaan, minkä tähden Savon ja Karjalan kieli olisi länsisuomea
kehnompi, eikä muista että justin Länsisuomi oli Ruotsin, Viron ja
Saksanki vaiheilla, joista helposti puuttui vieraita aineita, jota
vaston Itäsuomella meidän maan Savossa ja Karjalassa oli toisella
puolella Hämeen Suomi ja toisella laajat Venäjän Karjalan, Aunuksen ja
Inkerin maat, joissa vieläki puhutaan semmoista kieltä, että erähät
pitävät yhtä selvänä ja hyvänä kun Hämeenki kielen. Siv. 9, r. 8
_lanka_ on villoista, _rihma_ pellavista eli hampuista kehrätty;
_viitsiä'_ taas on Hämeen sana, joka kyllä yli koko maan ymmärretään ja
toisinaan käytetäänki, ehkä usiammasti: _kehata'. Kehata_ merkitsee:
_olla hidas työssä eli liikunnassa_ ja _kehno_, hidas, joka sanan
alkumieli sitte on kahtia eronnut, jotta Häm. _en kehtaa_ jag täcks
icke, _kehno_, blyg; Karj. _en kehtaa_, jag ides ej, _kehno_ dålig;
vaan sillä mielellä, kun Hämeessä sanotaan _en kehtaa_ (jäg täcks
icke), sanovat Karjalassa: _en julkia'_ (julkea, julkii', julkee'),
eikä millonkaan (?) samalla mielellä _en viitsi_ (viiti, viihi), joka
aina(?) on = _en kehtaa_. Renvallista näyttää, kun en _viitsi_, karj.
merkitsisi; jag täcks icke. -- Siv. 20, r. 6-3 alalta. En tiedä, jos
siinä luettava soimuu sopii Grottlundiinkan, joka kuitenki enimmästä on
Savon kielestä huolta pideksellyt, mitä eritteessä (noten) vielä
samasta asiasta lausuu, koskee kaikitse'ki enimmästi itseen lausujaan,
-- S. 21, r. 19. Ensimmäinen selvä ja suora Kielioppi saatiin Suomessa
von Bekkeriltä, joka ei seurannut erittäin Hämeen eli Karjalan kieltä,
vaan rinnakkaa kumpaaki, vaikka hänki muutamissa kohti on tainnut
erehtyä, esimerk. selvityksessään koskevasta Caritavus casus, jossa
rupiaa Lapin kielen avulla näyttämään, että sitä tulee kirjottaa
yhdellä Teellä t ei kahdella tt -- _luvata_ ei _luvatta_. Minkäpä
tähden siis sanotaan _luvattoman, luvattomalla_ edl. kahdella Teellä,
jos ei Caritiv. alkusesti olisi ollut luvatta? Nykynen usiammissa
paikoissa käyvä _luvata_ näyttää sillä tavoin syntyneen, että
alkuperäistä _luvatta_ on ruvettu itsepäällänsä käyttämään
(tekliineeraamaan), josta sitte Muutuntasiassa (Lokat. formal.) on
saatu _luvataksi, luvatak_ samate kun _edemmäksi, edernmä', taemmaksi,
taemma'_ edl. Niin on myös Lausukkain Käskentätavassa (Imperativ)
Hämeen tapaan seottanut Käskentä- ja Toivontatavan, vaan niistäpä ei
nyt ollutkan virkettava, jonka tähden taas ryhdyn Renvallin
kirjottamaan. Siv. 23, r. 1-3 mitä hän tuosta mixtum compositumista
Bekkeri miettinee, itse Mehiläisen ja muiden kirjotusteni suhteen kyllä
sen voinki kärsiä, koska en aina ole'kan tullut yhdellä tavalla yhtä
sanaa eripaikoissa kirjottamaan, vaikka, mitä s. 23, r. 12, 13 R. siitä
asiasta lausuu, useinki tulee siitä syystä, että on eri kirjottajilta
kirjotettu _tuloo, tulee, vuoen, vuoden_ ja runossa _härän_, muissa
_härjän_ edl,, jonka kyllä hänki olis voinut älytä, kun muuten olis
tahtonut. -- S. 26, r. 8 edl. alalta lukien. Renvalli ei näytä vähää
hyvänä pitävän, kun ei kohta saa kaikkia, ei huoli yhdestä eli kahdesta
talosta, kun ei samassa saa koko kylää. Vaan mintäpä pitkitän kirjani
näillä lauseilla, koska itse paremmin näät Renvallin uuden kirjan
mielen, laadun ja luonnon. Mitä III:ssa jaossa erittäin minua vastaan
kirjottaa, niin siitä saan sanoa vanhan sanaparren: adhuc sub judice
lis est (ratkaistu ei viel ole riita). Samalla tavalla kun
Heksametrosta saapi: "minlai nensuku lehtilö jensepon ihmisi enki" saa
hän, jos tahtoo, tavallisista nelimittarunoistaki esimerk. "Suoja |
rahti | maata | rähti, kangas | vasta | hanka | lahti" sen laisia
katkaistuja sanoja. Niihin sopii myös s. 32, r. 16 tehty kysymyksensä:
"Ovatko Suomea?" Mitä s. 32, r. 21-26 inttää, ei taida niin toden tosi
olla, kun R. luulee. Jos puhuisi kaikista niistä kielistä, joiden
pitkäarvoset tavuet myös ovat korolliset, niin sitte olisi tosi
lauseensa, ei kyllä muuten.
Savonlinnasta 20 Lokakuussa 1837.
Edelliset kirjotin Sordavalasta, vaikka jäivät lähettämättä. Sitte olen
lukenut R:n kirjasta erityisen tutkinnon H:forsin Avisassa, joka kyllä
ei suuresti armahda R:ia. Vaan mitäpä niistä. -- Sortavalasta vaelsin
esinnä Jaakkiman pitäjään, siitä Kurkijokeen (Kronoborg), Parikkalaan,
jossa Majuri Lagervallin luona viivyin kokonaisen viikon ja teetin
uudet saappaat. Parikkalasta kuljin Ruokolahteen, Joutsenoon,
Lappeesen, Lemiin, Savitaipaleen, Taipalsaareen; jälle Ruokolahteen
Säämikään ja vihdoin tänne Savonlinnaan toissa päivänä. Täältä nyt
lähden Kerimäen pitäjän halki Heinäveteen, Taipaleen, Juukaan,
Nurmekseen ja Kajaniin. Niin olenki jo kauan ylimäärän matkallani
viipynyt, etten tohdi'kan Helsinkiin tulla, joka vielä viikomman
viivyttäisi kotiinpäästöäni. Ja ompa toinenki syy, joka kieltää
tulemasta: kaikki pukimeni ovat jo niin hajanaiset, että tuskin pääsen
niillä kotiini. Runokokoukseni on tänä kesänä jotenki kasvanut sekä
vanhoilla että nykyisemmillä runoilla. Semmoisia vanhoja lauluja, kun
Kantel. 2 osassa olen saanut joksikin runsaasti. Kohta syntyy niistä
yksinään kaunis kirja. Sanalaskuja on monta tuhatta ja välilehdet
Juteinin Sanalaskukirjassa niin täpi täyteen semmoisilla kirjotetut,
että harvassa kohti enää saapi siaa. En ole lukenut montako tuhatta
niitä on, vaan arvoituksia on 1,200. Tulee niistä kylläki tulevaksi
talveksi työtä, enkä tiedä, kuinka ennätän, jos Mehiläiselle ei saa
toista toimittajaa. Kirjotan kyllä nyt Pehr Tickleinin luoksi kysyen,
jos tahtois tulevanaki vuonna Historiaosan toimittaa, vaan en tiedä
mitä vastannee. Kolmen viikon päästä aion olla kotona Kajanissa ja
pyydän Sinua sinne siksi kirjottamaan. Haglundille panen tässä kirjan,
vaan kosk' en tiedä'kän, jos hän on Helsingissä asuva, niin pyydän,
ettäs lähettäisit sen hänelle, jos olisi muuallaki. Sano terveisiä
kaikille tuttaville.
Ystäväsi
Elias Lönnrot.
55.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)
Sortavalasta 3 Syyskuvia 1837.
Oiva Weljeni!
Toissa päivänä kirjotin pitkänki kirjan Sinulle, joka ei vielä
täysivalmisna on asuntopaikassani 4 virstaa Sortavalasta, Karmalan
kylässä. Siinä oli muutamia sanoja Renvallin nykysimmästä
kirjotuksesta, jonka Prof. Linseeni lähetti minulle tänne. Ne nyt
saavat jäähä. Myös kirjotin Törnuddin käännöksestä. Esimerkiksi
pannustasi kolmesta värsystä näyttää hänen siinä paikassa, jossa ovat
sanat _siitelmä, riennätte_ loppulyhyitä suanneen. Minusta se ei ole
somasti kuuluva, vaan pitäisi sanojen olla, joko alkupitkien eli
somimmasti keskilyhyitten, jotta tulisivat kuulumaan esim. näin:
"Oi lapset muinas Kadmon uusi siittelö (siittämys, kantama).
Mit' ootta istuimille näille rientäneet (rientävät, lähteneet edl.)
Rukoiliain oliivalehviä kantaen."
Veljesi, Piispan, runokäännöksestä en kyllä sovi mitänä lausumaan. Jos
runoja kirjotetaan luettavaksi (ei laulettavaksi), niin ovat kyllä
sillä tavoin, kun sanoo, käännettävät. Vaan jos kääntäjän mieli on
saaha niitä käättynäkin laulettavaksi, niin pitäisi kaikitse'ki
laitettaa, että tulisivat käymään neljämittasesti, ei kolmella mitalla.
Jos Mehiläiselle ei saisi toista välitoimittajata, niin pitää itseni
kokea toisten tointen ohessa saaha sihenki aikaa. Ottajaluvun
vähenemisestä en ni suuresti huoli, koska jo alkaessaniki tiesin
työtäni ei monelle mieluiseksi ja sentähen päätinki noin korkeinta 200
ruplaa vuoelta omista varoistani lisätä. Tänä vuonna kyllä menee
enemmän, koska präntätään 500 kappaletta, vaan tulevana vuonna enpä
anna'kan päälle 200 präntätä. Aunuksen paikkakunta jäi tällä kerralla
käymättä ynnä muitaki paikkoja, vaan enkö niihin päässe vasta. Täältä
lähen nyt Lappeenrannan seuvuille, Viipurin tienoille, Savon Linnan
ympäristölle j.n.e.
En tieä, kuinka tullen kiertelemään, jonka tähen elä huoli'kan,
kuhunkaan niistä paikoista kirjottaa, koska ennen kirjasi tuloa jo
olisin tainnut käyä.
Voi hyvin rakas Weljeni.
Ystävällisimmästi ja nöyrimmästi
Elias Lönnrot.
KAHDEKSAS MATKA v. 1838.
[Vuonna 1838 tehdystä lyhyestä matkasta, jolloin L:lla oli alkupuolella
seuralaisena ystävänsä, maist. K.H. Ståhlberg, ei ole paljon tietoja.
Matkalle sanoo L. eräässä Rabbelle 24 p. elok. kirjoitetussa kirjeessä
kohta lähtevänsä ja syyskuun lopulla hän oli jo taas kotona. Sen
lisäksi mitä tähän otetuista kirjeistä selviää, mainittakoon että
Lönnrot Koiteren järveltä suuntasi kulkunsa Pielisjärvelle ja sieltä
kotiin.]
1.
Maisteri Ståhlbergille.
(Konsepti; alk. suomeksi.)