»Te ajattelette Karmel-vuoren profeettaa, johon olette äärettömän
ihastunut.»
»Ei, mutta vakavasti! -- Minä en jää tänne laivaan. Aion palata takaisin
Haifaan.»
»Te aiotte ruveta Karmel-vuoren profeetan oppilaaksi ja sitten,
palattuanne takaisin Amerikkaan -- --. Ymmärrän varsin hyvin teidän
kunnianhimoisia ja vallanhimoisia tuumianne! Entä mitä vanhempanne
sanovat siitä?»
»Oh, he tietysti tulevat minun kanssani Haifaan. He tekevät, mitä ikinä
minä tahdon.»
Ajattelin itsekseni, että sellainen järjestelmä on sangen edullinen miss
Gundylle, ja huomautin laivan saapuvan aamulla Beirutiin, josta aina on
tilaisuus päästä Haifaan.
»Ei, minä aion heti kohta palata takaisin. Menen sanomaan kapteenille,
että hän oitis kääntää laivan.»
Hän lähti nopeasti astumaan komentosillalle johtavia portaita kohti.
»No mutta, miss Norman!» lausuin, kokien häntä pidättää.
Hän pysähtyi ja polki jalkaansa: »Luuletteko, ettei kapteeni tottele? --
Minä ostan laivan. Maksan kaksinkertaisen, nelinkertaisen hinnan!»
»Pelkään, ettei laiva ole kapteenin myytävissä. Laivayhtiö --»
»Oh, minä tiedän paremman keinon», lausui miss Norman. »Minä lahjon
koneenkäyttäjän ja kaikki lämmittäjät siellä alhaalla.»
»Mutta, _my dear miss_, ajatelkaa matkustajia, jotka ovat laivassa.
Heillä ehkä on kiireisiä asioita. Kaikki tahtovat päästä määräpaikkaansa
ajoissa.»
Miss Norman nykäytti niskaansa: »Koneessa männän varsi on vääntynyt --
propellinsiipi on katkennut. -- Mistä minä tiedän? -- Ei auta! Laivan
täytyy palata satamaan. -- Minä en voi sille mitään.» Hän levitti
viattomasti käsiään ja aikoi jo lähteä laivankannen alle.
»Odottakaahan hetkinen vielä, miss Norman! -- Minulla olisi kenties
vieläkin parempi ehdotus. -- Olkaa hyvä ja istukaa tähän, niin
neuvottelemme!»
Koetin selittää, että miss Normanilta voi Haifassa kulua viikkokausia,
ennenkuin hän saa yleiskatsauksen Karmel-vuoren profeetan opista.
Laivassamme on professori Felseneck. Minä voisin esittää professorin
neidille. Muutamassa tunnissa hän voi antaa miss Normanille ensimmäisen
yleiskatsauksen, josta hänellä sitten on suurta hyötyä saapuessaan
Haifaan. Jos neiti nyt matkustaa yhtä perää Beirutiin asti, niin hänelle
on siitä selvää ajanvoittoa.
(Jätin, viisaasti kyllä, sanomatta, että jos miss Norman käännyttää
laivan ja meidän kaikkien on pakko palata takaisin Haifaan, niin
professori olisi yhtä hyvin silloinkin neidin puhuteltavissa muutaman
tunnin ajan.)
Miss Gundy harkitsi pää kallellaan syvällistä ehdotustani. Vähän ajan
perästä hän sanoi miettivästi: »Asiassa on kyllä perää -- tiedän sen --
mutta sitäpä juuri en halua, en halua -- --»
»Kenties epäilyksenne haihtuvat, jos viittaan siihen, että mr Felseneck
tulee joka tapauksessa illallisen aikana teille esitettäväksi. On
tapauksia, joissa salaisten tietojen hankkiminen ei vaivaa minunkaan
omaatuntoani.»
Miss Gundy oli liian hämmästynyt voidakseen heti vastata. Hän katsoi
minuun, kuin tutkiakseen sisimpiä ajatuksiani. Vihdoin hän huokasi: »Ah,
minä alan ymmärtää! -- _Well_, ei mikään siis auta! Esittäkää mr
Felseneck minulle! Se on kaikin puolin parempi, kuin että -- --»
Professori oli äsken tullut kannelle ja seisoi keskilaivan kaiteeseen
nojautuneena. Vein hänet miss Normanin luokse. Esittäessäni heidät
lausuin hymyillen: »Miss Norman on suuresti ihastunut Karmel-vuoren
filosofin oppiin. Voitte olla varma siitä, että hän aikoo ruveta
levittämään sitä Amerikassa. Teidän tulee tietää, että hän aina tahtoo
toisella tai toisella tavalla vallita.»
»No, sen minä sanon! Kaikkea tässä kuulee!» ihmetteli miss Norman.
»Mutta soisin todella kuulla lähemmin yhtä ja toista Karmel-vuoren
filosofista. Tahdon olla tänä iltana teidän harras oppilaanne.»
Laivan yläkannella istuen ajattelin nuorta, ihmeellistä naista, johon
tänään olin tutustunut ja joka kaikessa epäjohdonmukaisuudessaan oli
niin intomielinen, hetkellisessä huikentelevaisuudessaan niin syvästi
tunteikas, yltiöpäisessä oikullisuudessaan niin vastustamaton ja
vikoineen niin hurmaava. Hänen temperamenttinsa oli pursuva kuin nuori,
kuohuva viini.
Mutta mistä hänen äskeinen rimpuilemisensa?
Ah, nyt alan käsittää tuon omituisen tytön! -- Hän tuntee joutuneensa
kohtalonsa eteen. Heti ensi silmäyksellä miehekäs hra Felseneck -- jo
Haifan laiturilla -- hänet voitti! Nuori impi tahtoisi hiipiä hänen
luokseen, mutta säikkyy itseään ja pyrkii pakoon. -- Pois laivasta! Pois
laivasta! -- Sitä suuremmalla syyllä pakoon, kun isä liehittelyllään on
saattava hänet huonoon valoon!
Toiselta puolen Karmel-vuoren profeetta teki häneen heti alussa syvän
vaikutuksen luonnon ihanuudessa ja Galilean maisemain tenhossa. Hra
Felseneckin selostus filosofin opista lisäsi hänen innostustaan. Hän
ehkei kaikkea niin ymmärtänyt, mutta tuntee intuitiivisesti, että hra
Felseneck on sen omaksunut. Nyt hän tahtoisi tarkemmin tutustua tähän
oppiin juuri siitä syystä, että se on hänen ihailemansa miehen
maailmankatsomus. Mutta kaikki naiselliset vaistot saattavat miss Gundyn
vieromaan häntä itseään. Hän tuntee hra Felseneckissä käskijänsä, joka
on vievä häneltä hänen itsevaltaisen tahtonsa, hänen huiman
vapaudenhalunsa ja rajattoman itsemääräämisoikeutensa. -- Rakkauden
suuri laki on kääntämäisillään miss Gundyn kehityslinjaa.
Entä Karmel-vuoren profeetan maailmankatsomus?
Ihmiselämä on häipyvä kuin yksityisen ihmisen mielikuvituksen tuottama
unelma. Maailmat muodostuvat ja hajoavat. -- Mikä on se, joka kaikessa
katoavaisuudessa on ikuisesti olevaa? Vai onko kaikki järjetöntä
liikettä, tarkoituksetonta vaihtelua? -- Onko siveellinen
maailmanjärjestys vain ajatuksen ja mielikuvain houretta?
Karmel-vuoren profeetta on vakuutettu toimivansa ikuisen tahdon
palveluksessa. Siitä hänen henkensä voima ja se tavaton vaikutus, mikä
hänellä on kuulijoihinsa. Hänen sanansa soidessa läsnäolevat tuntevat
itsensä nostetuiksi maan matalasta kamarasta valoisiin piireihin, joissa
hänen oma henkensä asuu. Heidät valtaa ilo ja innostus, he tuntevat
olevansa muuta kuin maisen elämän lapsia, jotka hetken täällä viipyvät
häipyäkseen tyhjiin.
Istuessani yläkannella yksin, Idän tähtitaivaan tuikkiessa, johtui
mieleeni, kuinka se ei ole sattuma, joka on tehnyt itämaat
yksijumalaisuuden ja niin monen moraalisen uskonnon alkukodiksi.
Lempeä yö on täällä vuorokauden paras aika. Salaperäisen yön äänetön
hiljaisuus saattaa ihmisen ajatukset pyhiin aavistuksiin; alati
pilvettömän taivaan tähtien säännöllinen siirtyminen yli siintävän laen
opettaa häntä tuntemaan luonnon lainalaisuuden. Niinpä jo patriarkka
Abraham, heimonsa päämies, istuessaan yksin yöllä telttansa edustalla ja
nähdessään oman aluepiirinsä, laajan, yksinäisen aron, ympäriinsä
yhtyvän, taivaankannen kupuun, joka kohosi hänen yllään, oli
ajatuksissaan johtunut ikuiseen, persoonalliseen tahtoon, joka yksin
hallitsee maailmoita.
Kaikkien sivistyskansain yksijumalaiset uskonnot ovat peräisin näiltä
seuduin. -- Ihmishengessä on ikuinen kaipuu Jumalan tuntemiseen.
Karmel-vuoren profeetan filosofia tahtoo selittää tämän kaipuun syyn.
Itämaiden öinen taivas on ihmeellinen! Kaikkien etäisyyksien mitat
muuttuvat sen tenhohämyssä. Kaikki nähdään niin läheiseksi, niin
helposti tavattavaksi. -- Katselin suuria, loimottavia tähtiä, jotka
näkyivät välkkyvän vain muutaman sylen päässä minusta. Silmäni
seurasivat laivan matalan etumaston kulkua läpi tähtiparvien vilinän, ja
sydän oikein vavahti, milloin mastonhuippu joutui liian likelle jotakin
kirkkaasti säteilevää, suurempaa tähteä. Monta kertaa näytti sulalta
ihmeeltä, ettei masto häikäilemättömässä vauhdissaan karistanut tähteä
alas tai särkenyt sitä säkeneinä sinkoileviksi sirpaleiksi. --
Laivagongongi soi. Illallispöydässä hra Felseneck aivan oikein istui
miss Gundyn vieressä.
Nuori neito oli viehkeän suloinen ja istui enimmäkseen ääneti. Koko
hänen raju huimuutensa oli kuin pois puhallettu. Hra Felseneck oli
kohteliaan huomaavainen sekä hänelle että hänen äidilleen. Nuoren miehen
kasvoissa ja silmäyksissä oli jotakin, joka ennusti syvempää
kiintymystä.
Kun seuraavana aamuna saavuttiin Beirutiin, oli miss Norman unhottanut
kaikki aikeensa palata Haifaan. Koko päivän hra Felseneck ja miss Norman
istuivat kahden kesken, erillään muista. Huomasin kaihomielin, että miss
Gundyn kasvoihin oli ilmestynyt uusi, auvoisa ilme. Hän istui niin
sanomattoman hiljaisena ja hiltyneenä hra Felseneckin rinnalla. --
Rakkaudessa on kaikki! Itsekkyys ei vallitse maailmaa.
Luonnossa kaksi vastakkaista elementtiä etsii toinen toistansa. --
Kumpikin erikseen on vailla jotakin ja sisältää tuhoisia voimia. Ne
ensin näkyvät karttavan toisiaan, mutta jo yhtyvät ja luovat samalla
luotaan häijyt, itsekkäät aineksensa. Tuloksena on _maan suola_. --
Siinä rakkauden vaaliheimolaisuus!
H. N. Norman Esq. tuli luokseni, rehennellen ja hykertäen käsiään. Hän
vilkaisi nuoriin ja virkkoi:
»No, mitä sanotte? -- Kaikki alkaa käydä hyvin!»
Hän kävi käsivarteeni ja vei minut alas baaripöydän luo: »Nyt tahdon
opettaa teille maailman parhaan cocktailin ainekset: maraskino ja crème
de menthe! Puoleksi kumpaakin. Siinä vasta resepti!
»Tiedättekös, nyt vasta sain parooni von Felseneckiltä kuulla, että
Efesos, mihin me matkustamme, onkin raunioina. Kun Smyrnassa astumme
laivasta, niin hän lupasi tulla mukaan ja selittää meille Efeson
muinaisjäännöksiä.»
Join maailman parhaan unhotuksen maljan, ajatellen itsekseni, että
Efesossa Artemis-Diana, kuten jo ammoisia aikoja sitten, on muuttuva
Diana-Afroditeksi.