Äkkiä hän kääntyi puoleeni ja lausui: »Arvatkaas, mitä minä ajattelen?»

»Te ajattelette Karmel-vuoren profeettaa, johon olette äärettömän

ihastunut.»

»Ei, mutta vakavasti! -- Minä en jää tänne laivaan. Aion palata takaisin

Haifaan.»

»Te aiotte ruveta Karmel-vuoren profeetan oppilaaksi ja sitten,

palattuanne takaisin Amerikkaan -- --. Ymmärrän varsin hyvin teidän

kunnianhimoisia ja vallanhimoisia tuumianne! Entä mitä vanhempanne

sanovat siitä?»

»Oh, he tietysti tulevat minun kanssani Haifaan. He tekevät, mitä ikinä

minä tahdon.»

Ajattelin itsekseni, että sellainen järjestelmä on sangen edullinen miss

Gundylle, ja huomautin laivan saapuvan aamulla Beirutiin, josta aina on

tilaisuus päästä Haifaan.

»Ei, minä aion heti kohta palata takaisin. Menen sanomaan kapteenille,

että hän oitis kääntää laivan.»

Hän lähti nopeasti astumaan komentosillalle johtavia portaita kohti.

»No mutta, miss Norman!» lausuin, kokien häntä pidättää.

Hän pysähtyi ja polki jalkaansa: »Luuletteko, ettei kapteeni tottele? --

Minä ostan laivan. Maksan kaksinkertaisen, nelinkertaisen hinnan!»

»Pelkään, ettei laiva ole kapteenin myytävissä. Laivayhtiö --»

»Oh, minä tiedän paremman keinon», lausui miss Norman. »Minä lahjon

koneenkäyttäjän ja kaikki lämmittäjät siellä alhaalla.»

»Mutta, _my dear miss_, ajatelkaa matkustajia, jotka ovat laivassa.

Heillä ehkä on kiireisiä asioita. Kaikki tahtovat päästä määräpaikkaansa

ajoissa.»

Miss Norman nykäytti niskaansa: »Koneessa männän varsi on vääntynyt --

propellinsiipi on katkennut. -- Mistä minä tiedän? -- Ei auta! Laivan

täytyy palata satamaan. -- Minä en voi sille mitään.» Hän levitti

viattomasti käsiään ja aikoi jo lähteä laivankannen alle.

»Odottakaahan hetkinen vielä, miss Norman! -- Minulla olisi kenties

vieläkin parempi ehdotus. -- Olkaa hyvä ja istukaa tähän, niin

neuvottelemme!»

Koetin selittää, että miss Normanilta voi Haifassa kulua viikkokausia,

ennenkuin hän saa yleiskatsauksen Karmel-vuoren profeetan opista.

Laivassamme on professori Felseneck. Minä voisin esittää professorin

neidille. Muutamassa tunnissa hän voi antaa miss Normanille ensimmäisen

yleiskatsauksen, josta hänellä sitten on suurta hyötyä saapuessaan

Haifaan. Jos neiti nyt matkustaa yhtä perää Beirutiin asti, niin hänelle

on siitä selvää ajanvoittoa.

(Jätin, viisaasti kyllä, sanomatta, että jos miss Norman käännyttää

laivan ja meidän kaikkien on pakko palata takaisin Haifaan, niin

professori olisi yhtä hyvin silloinkin neidin puhuteltavissa muutaman

tunnin ajan.)

Miss Gundy harkitsi pää kallellaan syvällistä ehdotustani. Vähän ajan

perästä hän sanoi miettivästi: »Asiassa on kyllä perää -- tiedän sen --

mutta sitäpä juuri en halua, en halua -- --»

»Kenties epäilyksenne haihtuvat, jos viittaan siihen, että mr Felseneck

tulee joka tapauksessa illallisen aikana teille esitettäväksi. On

tapauksia, joissa salaisten tietojen hankkiminen ei vaivaa minunkaan

omaatuntoani.»

Miss Gundy oli liian hämmästynyt voidakseen heti vastata. Hän katsoi

minuun, kuin tutkiakseen sisimpiä ajatuksiani. Vihdoin hän huokasi: »Ah,

minä alan ymmärtää! -- _Well_, ei mikään siis auta! Esittäkää mr

Felseneck minulle! Se on kaikin puolin parempi, kuin että -- --»

Professori oli äsken tullut kannelle ja seisoi keskilaivan kaiteeseen

nojautuneena. Vein hänet miss Normanin luokse. Esittäessäni heidät

lausuin hymyillen: »Miss Norman on suuresti ihastunut Karmel-vuoren

filosofin oppiin. Voitte olla varma siitä, että hän aikoo ruveta

levittämään sitä Amerikassa. Teidän tulee tietää, että hän aina tahtoo

toisella tai toisella tavalla vallita.»

»No, sen minä sanon! Kaikkea tässä kuulee!» ihmetteli miss Norman.

»Mutta soisin todella kuulla lähemmin yhtä ja toista Karmel-vuoren

filosofista. Tahdon olla tänä iltana teidän harras oppilaanne.»

Laivan yläkannella istuen ajattelin nuorta, ihmeellistä naista, johon

tänään olin tutustunut ja joka kaikessa epäjohdonmukaisuudessaan oli

niin intomielinen, hetkellisessä huikentelevaisuudessaan niin syvästi

tunteikas, yltiöpäisessä oikullisuudessaan niin vastustamaton ja

vikoineen niin hurmaava. Hänen temperamenttinsa oli pursuva kuin nuori,

kuohuva viini.

Mutta mistä hänen äskeinen rimpuilemisensa?

Ah, nyt alan käsittää tuon omituisen tytön! -- Hän tuntee joutuneensa

kohtalonsa eteen. Heti ensi silmäyksellä miehekäs hra Felseneck -- jo

Haifan laiturilla -- hänet voitti! Nuori impi tahtoisi hiipiä hänen

luokseen, mutta säikkyy itseään ja pyrkii pakoon. -- Pois laivasta! Pois

laivasta! -- Sitä suuremmalla syyllä pakoon, kun isä liehittelyllään on

saattava hänet huonoon valoon!

Toiselta puolen Karmel-vuoren profeetta teki häneen heti alussa syvän

vaikutuksen luonnon ihanuudessa ja Galilean maisemain tenhossa. Hra

Felseneckin selostus filosofin opista lisäsi hänen innostustaan. Hän

ehkei kaikkea niin ymmärtänyt, mutta tuntee intuitiivisesti, että hra

Felseneck on sen omaksunut. Nyt hän tahtoisi tarkemmin tutustua tähän

oppiin juuri siitä syystä, että se on hänen ihailemansa miehen

maailmankatsomus. Mutta kaikki naiselliset vaistot saattavat miss Gundyn

vieromaan häntä itseään. Hän tuntee hra Felseneckissä käskijänsä, joka

on vievä häneltä hänen itsevaltaisen tahtonsa, hänen huiman

vapaudenhalunsa ja rajattoman itsemääräämisoikeutensa. -- Rakkauden

suuri laki on kääntämäisillään miss Gundyn kehityslinjaa.

Entä Karmel-vuoren profeetan maailmankatsomus?

Ihmiselämä on häipyvä kuin yksityisen ihmisen mielikuvituksen tuottama

unelma. Maailmat muodostuvat ja hajoavat. -- Mikä on se, joka kaikessa

katoavaisuudessa on ikuisesti olevaa? Vai onko kaikki järjetöntä

liikettä, tarkoituksetonta vaihtelua? -- Onko siveellinen

maailmanjärjestys vain ajatuksen ja mielikuvain houretta?

Karmel-vuoren profeetta on vakuutettu toimivansa ikuisen tahdon

palveluksessa. Siitä hänen henkensä voima ja se tavaton vaikutus, mikä

hänellä on kuulijoihinsa. Hänen sanansa soidessa läsnäolevat tuntevat

itsensä nostetuiksi maan matalasta kamarasta valoisiin piireihin, joissa

hänen oma henkensä asuu. Heidät valtaa ilo ja innostus, he tuntevat

olevansa muuta kuin maisen elämän lapsia, jotka hetken täällä viipyvät

häipyäkseen tyhjiin.

Istuessani yläkannella yksin, Idän tähtitaivaan tuikkiessa, johtui

mieleeni, kuinka se ei ole sattuma, joka on tehnyt itämaat

yksijumalaisuuden ja niin monen moraalisen uskonnon alkukodiksi.

Lempeä yö on täällä vuorokauden paras aika. Salaperäisen yön äänetön

hiljaisuus saattaa ihmisen ajatukset pyhiin aavistuksiin; alati

pilvettömän taivaan tähtien säännöllinen siirtyminen yli siintävän laen

opettaa häntä tuntemaan luonnon lainalaisuuden. Niinpä jo patriarkka

Abraham, heimonsa päämies, istuessaan yksin yöllä telttansa edustalla ja

nähdessään oman aluepiirinsä, laajan, yksinäisen aron, ympäriinsä

yhtyvän, taivaankannen kupuun, joka kohosi hänen yllään, oli

ajatuksissaan johtunut ikuiseen, persoonalliseen tahtoon, joka yksin

hallitsee maailmoita.

Kaikkien sivistyskansain yksijumalaiset uskonnot ovat peräisin näiltä

seuduin. -- Ihmishengessä on ikuinen kaipuu Jumalan tuntemiseen.

Karmel-vuoren profeetan filosofia tahtoo selittää tämän kaipuun syyn.

Itämaiden öinen taivas on ihmeellinen! Kaikkien etäisyyksien mitat

muuttuvat sen tenhohämyssä. Kaikki nähdään niin läheiseksi, niin

helposti tavattavaksi. -- Katselin suuria, loimottavia tähtiä, jotka

näkyivät välkkyvän vain muutaman sylen päässä minusta. Silmäni

seurasivat laivan matalan etumaston kulkua läpi tähtiparvien vilinän, ja

sydän oikein vavahti, milloin mastonhuippu joutui liian likelle jotakin

kirkkaasti säteilevää, suurempaa tähteä. Monta kertaa näytti sulalta

ihmeeltä, ettei masto häikäilemättömässä vauhdissaan karistanut tähteä

alas tai särkenyt sitä säkeneinä sinkoileviksi sirpaleiksi. --

Laivagongongi soi. Illallispöydässä hra Felseneck aivan oikein istui

miss Gundyn vieressä.

Nuori neito oli viehkeän suloinen ja istui enimmäkseen ääneti. Koko

hänen raju huimuutensa oli kuin pois puhallettu. Hra Felseneck oli

kohteliaan huomaavainen sekä hänelle että hänen äidilleen. Nuoren miehen

kasvoissa ja silmäyksissä oli jotakin, joka ennusti syvempää

kiintymystä.

Kun seuraavana aamuna saavuttiin Beirutiin, oli miss Norman unhottanut

kaikki aikeensa palata Haifaan. Koko päivän hra Felseneck ja miss Norman

istuivat kahden kesken, erillään muista. Huomasin kaihomielin, että miss

Gundyn kasvoihin oli ilmestynyt uusi, auvoisa ilme. Hän istui niin

sanomattoman hiljaisena ja hiltyneenä hra Felseneckin rinnalla. --

Rakkaudessa on kaikki! Itsekkyys ei vallitse maailmaa.

Luonnossa kaksi vastakkaista elementtiä etsii toinen toistansa. --

Kumpikin erikseen on vailla jotakin ja sisältää tuhoisia voimia. Ne

ensin näkyvät karttavan toisiaan, mutta jo yhtyvät ja luovat samalla

luotaan häijyt, itsekkäät aineksensa. Tuloksena on _maan suola_. --

Siinä rakkauden vaaliheimolaisuus!

H. N. Norman Esq. tuli luokseni, rehennellen ja hykertäen käsiään. Hän

vilkaisi nuoriin ja virkkoi:

»No, mitä sanotte? -- Kaikki alkaa käydä hyvin!»

Hän kävi käsivarteeni ja vei minut alas baaripöydän luo: »Nyt tahdon

opettaa teille maailman parhaan cocktailin ainekset: maraskino ja crème

de menthe! Puoleksi kumpaakin. Siinä vasta resepti!

»Tiedättekös, nyt vasta sain parooni von Felseneckiltä kuulla, että

Efesos, mihin me matkustamme, onkin raunioina. Kun Smyrnassa astumme

laivasta, niin hän lupasi tulla mukaan ja selittää meille Efeson

muinaisjäännöksiä.»

Join maailman parhaan unhotuksen maljan, ajatellen itsekseni, että

Efesossa Artemis-Diana, kuten jo ammoisia aikoja sitten, on muuttuva

Diana-Afroditeksi.

Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia itämailta · 第 11 / 12 题