(Jussi tempaa puukon tupestaan. Vallesmanni laukaisee molemmat
laukaukset Jussia kohden, ensimäisen jalkoihin toisen ylemmäksi.
Silloin Jussi vähän horjahtaa, mutta juoksee kumminkin
vallesmannin luo, joka ahdistuu oven ja sängyn väliseen nurkkaan,
ja lyö häntä puukolla. Vallesmanni kaatuu lattialle. Jussi menee
herpautuneena istumaan pöydän luona olevalle tuolille. --
Ulko-ovelle kopistetaan kiivaasti.)
VALLESMANNI (Sortuneella äänellä.) Minut on murhattu! Kostakaa,
kostakaa. -- Ei, ei. Herastuomari, te olitte oikeassa (Korisee,
kuolee.)
HERASTUOMARI (Lähestyy vallesmannin ruumista.) Hyvä Jumala. Vallesmanni
on kuollut.
SILTAVOUTI. Kuollut.
JUSSI (Katsahtaa vallesmanniin ja vavahtaa. -- Synkästi.) Niin oli
tarkoituskin.
14:s kohtaus.
Edelliset, Maija, Liisa, Salttu, Kaappo, Antti,
Koljola, Harri, ja kyläläisiä.
(Ulko-ovelle kopistetaan kiivaasti. Renki avaa sen.)
MAIJA (Juoksee hengästyneenä sisään.) Minä olen syyllinen. Minä olen
Antin auttanut karkaamahan. Minä, eikä kukaan muu. Viekää minut
linnahan. -- (Huomaa vallesmannin.) Mitä? Tulenko liian myöhään?
Vallesmanni? -- Jussi?
HERASTUOMARI. Niin. Jussi tappoi vallesmannin.
MAIJA. Jussi murhamies! Vanhurskas Jumala! Oliko rikokseni niin suuri?
(Istuutuu pöydän päähän.)
LIISA (Tulee Maijan jälessä vähän arkaillen sisään. Kuullessaan
herastuomarin vuorosanan horjahtaa ja vaipuu takkakivelle istumaan ja
jää siihen melkein liikkumattomaksi, nojaa tantariin jota molemmin
käsin puristaa.)
(Liisan jälessä tulevat Kaisa, Salttu, Kaappo ja muutamia
kyläläisiä. Miehet ottavat lakit päästään, naiset panevat
kätensä ristiin, jäävät seisomaan hartaan näköisinä. Siltavouti,
Kriivari ja renki ovat lähinnä vallesmannia, puhuvat supattelemalla
keskenään jokapäiväisen välinpitämättömästi. Kaikki pysyttelevät
kauempana Jussista ja katsovat häneen kammoten.)
SILTAVOUTI. Kaappo, käy sinä hakemassa paarit (Rengille.) Mene sinä
mukaan.
(Renki ja Kaappo menevät ulos.)