VALLESMANNI. Kyllä sinä tiedät. Sano pois vaan, kuka vangin päästi
karkaamaan. Ilman apua se ei ole voinut karata.
SALTTU. Mun mielestäni se oli vähän niinkuin oikein, että Antti pääsi
karkuhun, sillä laki oli tällä kerralla vähän liiaksi ankara. Minä teen
vaikka tunnon valan, että Niemen suutarissa oli yhtä paljon syytä
tappeluhun kuin Antissakin, niin että Antin olisi pitänyt päästä
sakoilla.
VALLESMANNI. Mitä? Rupeatko sinä oikeutta loukkaamaan!
SALTTU. Enhän minä suinkaan loukata -- herra vallesmanni, korkea laki
ja oikeus. Minä vain ajattelin itsetykönäni sillä tavalla.
VALLESMANNI. Ei tässä ole puhetta siitä, mitä sinä ajattelet. Sano
vaan, mitä tiedät. Kuka auttoi vangin karkaamaan. Sano kiertelemättä,
vai pitääkö sinun muistiasi vähän auttaa.
(Tekee uhkaavan liikkeen kädellään.)
SALTTU (Vakavana, melkein hartaudella.) Herra vallesmanni. Sanotahan,
että Salttu on huono mies, ja taitaa siinä puheessa olla vähän
perääkin, mutta ei Salttukaan niin huono mies ole, että rupeaisi oman
talon väkeä ilmiantamahan tällaisesta. Vaikka en olekkaan tämän parempi
mies, niin kykenen kumminkin ottamahan selkääni ennenkuin ilmiantajaksi
rupean.
VALLESMANNI (Viekkaana.) Sinä et siis tahdo ilmiantaa tämän talon
poikaa, Jussia.
SALTTU (Pelästyen.) Kuka teille on jo sen sanonut?
VALLESMANNI (Nauraen.) Sinä itse nyt viimeiseksi.
SALTTU (Tuskallisesti.) Voih!
VALLESMANNI. Niin. Saat mennä. Kyllähän oikeudessa sitten sanot
tietosi.