MAIJA (Tulee kamarista. -- Istuu sängyn viereen tuolille.)

HARRI. Antti teki konnan työn. En olisi uskonut että mies viitsii ja

kehtaa. Ja mitä siitä oli hyötyä? Vallesmanni saa tulla tänne lakia

lukemahan, minä menetän vanginkuljettajan toimen ja saan sakkoa. Antti

saa jättää maat ja mannut ja elää lopun ikäänsä kuin kulkurikoira. --

Niin. Se olkoon Antin oma asia. Mutta se kuuluu mullekin, että hän

juuri meiltä karkasi, meiltä, jossa jo miestä pidettihin kuin ainakin

vävyä talossa.

MAIJA (Nousee. Aikoo tunnustaa.) Isä. Älkää moittiko Anttia. Antti ei

ole tehnyt väärin. Minä --

HARRI. Sinä. Niin sinä puolustat Anttia. Ja onhan se oikein. Sun

tähtesi kai Antti karkasikin. Rupesi pelottamahan sun körttiläisyytesi.

MAIJA (Hiljaa.) Niin, mun.

HARRI. Mutta Antti tulee vielä tätä temppuansa katumahan (Nousee. --

Ottaa paperin taskustaan.) Vallesmanni antoi tämän paperin ja käski

panna oltermannin sauvan kulkemahan. Joka talosta on määrätty yksi mies

karkulaista etsimähän.

(Ottaa sauvan, joka riippuu kellon vieressä seinällä.)

JUSSI (Tulee lähemmäksi. Kivahtaen.) Nyt en minä enää lähde Anttia

etsimähän. Minä en vedä samasta köydestä vallesmannin kanssa.

HARRI. En minäkään. Mutta tällä kertaa käskee mua laki ja velvollisuus.

JUSSI (Kiivaasti.) Mutta pyysittekö te tuota paperia vallesmannilta?

HARRI. En. Vallesmanni käski panna oltermannin sauvan liikkehelle. Ja

hänellä on oikeus tehdä se (Katsoo tutkivasti Jussiin. -- Melkein

lempeästi.) Jussi. Kun rajuilma kulkee, niin talonpojan on paras

käpristyä yhä lujemmin tähän maankamarahan. Siinä on talonpojan turva.

JUSSI. Mutta jos joutuu tallattavaksi?

HARRI. Jumala varjelkohon! -- Jalan alla maan matokin kiemurtelee

(Pieni vaitiolo. -- Panee paperin oltermannin sauvan sisään.) Maija.

Lähde sinä viemähän tätä.

MAIJA (Pelästyy.) Minäkö? Munko täytyy kutsua otuksen ajajat kokohon?

HARRI. No kas nyt sitten! Mitä sillä on väliä, kuka sen vie.

LIISA (Tulee lähemmäksi.) Enkö minä saa lähteä?

HARRI (Jussille ja Liisalle.) Teitä molempia tarvitahan kotona

(Liisalle.) Sua kuullahan todistajana ja (Jussille) sun taas täytyy

olla mun sijassani. Minä lähden nyt jo Anttia etsimähän (Maijalle.)

Mutta sinä joudat parhaiten.

(Tarjoaa sauvaa Maijalle.)

MAIJA (Tuskallisesti.) Isä. Eikö kukaan muu voisi lähteä. Minä -- minä

-- Se on niin kauheaa!

HARRI. Jopas joutavasta melkein itkua puristamahan (Katsoo tutkivasti

Maijaan.) Mikset sinä menisi? Lähde nyt vaan, äläkä siinä itkua

teettele (Tarjoaa sauvaa.) He. Tuossa on.

MAIJA (Melkein innostuneena.) Minä menen, Jumala rankaisee meitä siksi,

että hän rakastaa meitä.

(Ottaa sauvan ja menee ulos.)

HARRI (Katsoo miettiväisenä Maijan jälkeen. -- Pieni vaitiolo.) Ovatko

Salttu, Kaisa ja Kaappo kotona?

JUSSI. Kyllä ne ovat.

HARRI (Jussille.) Minä lähden nyt. Pian vallesmannikin tulee. Sitten

kun se on tutkinnon pitänyt, saat lähteä kylvämähän Vainionpään sarat

(Liisalle.) Sinä voit mennä äestämähän.

(Menee ulos.)

8:s kohtaus.

Jussi, Liisa, Kaisa ja Saltttu.

Pohjalaisia: Kansannäytelmä kolmessa näytöksessä · 第 105 / 136 题