KAISA (Lavertelevasti.) Tuota me vain -- (Iskee silmää Saltulle) --
tässä juttelimme, että kuinkahan ne herrat sitä Anttia niin voivat
piinata, kun tuo suutarikin näkyy olevan jo aivan terve.
MAIJA (Ilostuu. -- Epäillen.) Mutta eilenhän se vielä oli loppua
katsottavana.
KAISA. Sanoinhan minä, että tekokipeä se vain oli. Pihalla se ainakin
nyt näkyi kävelevän, kun minä ohi menin.
MAIJA (Huokaisten.) Ja Antti karkasi.
KAISA. Sanos muuta! Ei olisi luullut kehtaavan sunkaan tähtesi.
(Istuu patapenkille.)