KAISA. Nouse ylös! Ja sillä sanalla!
SALTTU. Enhän minä nukkunutkaan. Tuossa vain vähän loikoilin, kun ei
kerran työhön saa mennä.
KAISA. Vai et nukkunut (Pilkallisesti.) Ja ikäväkö on, kun et työhön
pääse. -- No, etkö pääse ylös siitä!
SALTTU. Eihän sinne työhön ikäväkään ole, mutta kun isäntä käski
kaikkien olemahan kotona siihen asti, kun vallesmanni on pitänyt
tutkinnon, niin --
KAISA. No niin. Nouse sitten. Vai sängystä päinkö aiot todistuksesi
antaa.
(Kaisa ottaa keskustelun aikana arkusta, monien myttyjen
sisästä, silkkihuivin, jota silittelee ja panee sen lopuksi
arkun päälle oikenemaan.)
SALTTU. Nousenhan minä.
(Vääntyy istumaan sängynlaidalle. -- Haukottelee.)
KAISA. Kyllä sun täytyy panna pyhäpuku päällesi. Et sinä saa
tuollaisena tutkintohon mennä.
SALTTU (Haukottelee.) Aitassako se pyhäpuku on?
KAISA. Niin. -- Ja pese samalla naamasikin kaivolla.
SALTTU. Kyllä se Antti oli koko peijooni! Viitsii karata! Ja
sukulaistalosta! Ja nostattaa tällaisen hälinän. -- Ei suinkaan Jussi
ja isäntä vielä ole tullehet Anttia etsimästä?
KAISA. Isäntä kävi päivän noustessa jo kotona, mutta sitten se lähti
vallesmannille asiaa ilmoittamahan.
SALTTU. Aika elämä nousi Antin tähden. Yöllä jo hypättihin ja
haihatettihin pitkin pitäjää. Nyt tulee vallesmanni tutkintoa
pitämähän. Ja sitten taas lähdetähän tietysti etsimähän. -- Joo. Että
kyllä teki koko tepposet se Antti. Mutta ei se yksin sitä tehnyt.
KAISA. Mitä sinä siitä tiedät? (Uhkaavasti.) Tiedä se, ettet tiedä
mitään! Etkä sinä mitään tiedäkään.
SALTTU. En minä tiedäkään. En minä ole nähnyt kenenkään Anttia irti
päästävän.
KAISA. Niin, mutta sinä et ole nähnyt muutakaan. Olisipa se kaunista,
jos sinä vielä rupeaisit ilmiantamahan Jussia (Pelästyy.) -- tuota --
ilmiantamahan ketään ja puhumahan epäilyksistäsi.
SALTTU. Älä pelkää. Kyllä minä osaan kannon kiertää.
KAISA (Istuu tuolille Saltun viereen. -- Tuttavallisesti.) Mitä sinä
oikein sitten näit?
SALTTU. Näinhän minä, että Jussi kävi Antin hakemassa täältä tuvasta.
Ja sen jälkehen Antti katosi.
KAISA. Hm! Kyllä se oli Jussi.
SALTTU. Aivan varmahan.
KAISA. Mutta muista pitää suusi kiinni tästä asiasta. Sano vain, ettet
tiedä ja että kun häjyt olivat täällä rikuneeramassa, niin silloin kai
Antti pääsi menemähän (Hiljaa.) St! Maija tulee.
(Nousee ja menee takan luo.)
2:nen kohtaus.
Kaisa, Salttu ja Maija.