HARRI. Teille on kai turha sanoa, että laki ja pitäjän hallitussääntö
kieltävät sellaisen. Sentähden sanon minä tässä, että nyt te eksyitte
väärähän talohon. Harrin navetasta ei jouda yksikään lammas teidän
kitahanne.
KARJANMAAN KÖYSTI. Me tulimmekin sitä ottamahan, emmekä pyytämähän.
Huonommilta me otamme itse, mutta parempain pitää itse antaa, etteivät
tottuisi liiaksi itsehensä luottamahan.
1:NEN HÄJY (Karjanmaan Köystille.) Menenkö minä kieppaamahan taulun
päälle, että päästähän alkuhun?
KARJANMAAN KÖYSTI. Älä vielä.
1:NEN POIKA (Häjylle. -- Pirullisesti.) Missä suutari on, kun sun
täytyy olla rakkina tappelua alkamassa.
HARRI. Kumma kun te kehtaatte. Aika talojen poikia olette ja kuljette
pitkin pitäjää ryöstäen ja varastaen. Norjempi käsi olisi pitänyt olla
teidän äideillänne. Ei se ihme olisi, vaikka vallesmanni tuottaisikin
kasakat teitä suhdittamahan.
HÄJYT (Notkahuttelevat polviaan, puristavat nyrkkiä, purevat hammasta
ja joku jo kiljahtaakin.)
1:NEN HÄJY (Nauraen.) Tuottakohon vaan. Emme me pelkää.
HARRI. Mutta se on nyt sillä tavalla, että Harrin navettahan teillä ei
ole asiaa. Ja jos te sinne yritätte, niin murhia tulee.