KAAPPO. Jumalauta! Paitakin on revitty. Senkötähden --

JUSSI (Tuimasti.) Kaappo! Kiusaat vanhaa miestä! Saisit hävetä, jos

ymmärtäisit.

KAAPPO. Leikkiähän se vain oli.

JUSSI. Typerää leikkiä.

KAAPPO (Menee vähän nolona tupaan. Heikille.) Mitenkähän Jussi noin

kiukkuiseksi on tullut?

HEIKKI (Menee Kaapon mukana tupaan.) En tiedä, mikä sitä vaivaa.

(Vaitiolo.)

5:s kohtaus.

Jussi ja Salttu (Kohtauksen aikana tulee kummaltakin

puolen näyttämöä nuorta kansaa, niiden joukossa kaksi

viulun- ja yksi klarinetin soittaja. Menevät kaikki tupaan.)

JUSSI (Tulee Saltun luo etualalle.) Mikä Sakunkin sai tappelemahan.

Vanha mies. Parempihan olisi elää sovinnossa.

SALTTU (Kiihkeästi, mutta ei pontevasti.) Helppo sun on niin sanoa.

Sinä olet rikas ja väkevä. Sun päällesi ei kukaan katso virnistellen.

Toista on mun. -- Mutta minä en enää viitsi olla naurun alaisena ja

kärsiä kaikkea. Minä olen jo väsynyt sellaisehen sovintohon. Mieluummin

tappelen ja otan selkähäni.

JUSSI. Mutta eikö sittenkin olisi parempi hillitä itsensä ja elää

ystävyydessä ihmisten kanssa.

SALTTU. Ystävät! -- Sinä, Jussi, joka olet nuori, voit vielä puhua

niistä. Ystävät juuri ovat mun opettanehet vihaamahan. Niin kauan, kuin

mussa oli mehua, imivät ne mahlaani. Niin kauan, kun olin rikas --.

Mutta mitäpä siitä. -- Ihmiset ovat kuin sudet. Kun tiukka tulee,

syövät ne toinen toisiansa, kunnes ainoastansa yksi, voimakkahin, on

jälellä.

JUSSI. Mutta Salttu! Minä en tunne Salttua enää.

SALTTU. Nyt vasta Saltun näetkin ensi kertaa. Minä olen kauan jaksanut

koota itseheni kaiken sen sapen, jonka olisin tahtonut muihin ajaa.

Mutta nyt ei enää mahdu.

JUSSI. Tuo tappeluko Saltun sai noin suunniltansa?

SALTTU. Se vain pani pohjasakan käymähän.

(Menee tupaan.)

JUSSI (Itsekseen.) Jokohan Salttukin huomasi olevansa mies. Mutta taisi

sisu löytyä liian myöhään (Inhoten.) Mutta sellaisia me olemme kaikki.

Kärsimme ja nöyrrymme, niin että lopuksi jäämme köyryhyn. Ja silloin on

myöhäistä nousta (Menee peremmälle. Jää nojaamaan tikapuihin.)

6:s kohtaus.

Jussi ja Liisa.

LIISA (Tulee aitasta pyhäpukineissa. Huomaa Jussin ja pysähtyy aitan

eteen.) Jussi. Minä sain jo valmihiksi äestetyksi --

JUSSI (Välinpitämättömästi.) Jaha.

LIISA. -- nämä kotipellot (Koettaa saada keskustelua käyntiin.) Onko

sinne tullut jo paljon hyppyväkeä?

JUSSI. En tiedä.

LIISA. Jokohan Antti ja isäsi ovat tullehet?

Pohjalaisia: Kansannäytelmä kolmessa näytöksessä · 第 58 / 136 题