Mitä nauramista siinä on?
(Menee peremmälle.)
KAISA. Missä ne tappelivat?
KAAPPO. Tuossa raitilla.
SALTTU (Tulee vasemmanpuolisesta portista, surkean näköisenä, revittynä
ja naarmittuna.)
KAISA (Menee Salttua vastaan.) Voi Salttu kulta. Tule tänne, että minä
saan nähdä, oletko saanut haavoja. Voi, voi! Tuossakin on naarmu ja
tuossa ruplan kokoinen paljas paikka, josta kaikki tukka on lähtenyt,
ja tuossa kuhmu. Jussi! Annatko sinä vähän viinaa, jotta minä saan
sillä hautoa. Ja tarvitseehan Salttu pari ryyppyä sisällensäkin. Voi,
voi! Mekkokin on rikki ja koko mies kuin rapakossa uitettu. Salttu
parka! (Puhdistaa ja suoristelee mekkoa. Pelästyy.) Mi-mitä? Jumalauta!
Paitakin on revitty (Työkkää Salttua. Kiukkuisesti.) Paita revitty!
Senkötähden minä sen työllä ja vaivalla olen laittanut, että sinä sen
revityttäisit.
SALTTU (Ärtyisenä.) Älä nyt siinä räkytä!
KAISA (Iloisesti hämmästyen.) Mitä?
SALTTU. Minä vain sanon, ettei sun tarvitse pitää mua kuin pikkupoikaa
ja kuranssata, niin että koko kylä nauraa.
KAISA. Mitä sinä oikein tarkoitat?
SALTTU. Sitä, mitä sanonkin. Laita itsesi heti siitä tupahan ja etsi
vähän voitehia. Keitä tervaa, viinaa ja suoloja sekaisin.
KAISA (Menee tupaan. -- Iloisesti.) Tämä ei ole oikeaa. Sakustahan on
tullut oikein hirmu.
LIISA (Tulee vasemmasta portista ja menee vasemmanpuoliseen aittaan.
Katselee ovesta silloin tällöin.)
KAAPPO (Kiusoitellen.) Voi Salttu kulta. Löikö se Fapee kovin lujaa?
SALTTU (Katsoo raivoisana Kaappoa.) Älä --!