MAIJA (On tullut astiakaapille.) -- vaan jokaisesta sanasta kuin
Jumalan suusta lähtee.
HEIKKI. Mutta kyllä sitä täytyy olla vähän muutakin yritystä kuin
ruumiillinen työ. Lukemahan pitäisi kaikkien oppia ja kirjoittamahan ja
kaikkien olisi suostuttava raittiutehen.
LIISA (Tulee Maijan luo.) Joko illallinen pannahan pöytähän?
MAIJA. Me söimmekin jo muut paitse isä. Ja Kaappo ei näy olevan
kotonakaan.
KOLJOLA (Heikille.) Raittius on sitä renqvistiläistä omahyväisyyttä.
Ei siitä yksistänsä siunausta tule.
HEIKKI. Paljon parempaa olisi vaan elämä täälläkin, jos viinaa
lakattaisihin juomasta. Ja vähemmän häjytkin silloin riehuisivat.
JUSSI. Häjyt ja muut hurjapäät pitävät itseänsä myöskin muita
parempina. Jokainen heistä koettaa hankkia itsellensä mainetta. Ja
muuta keinoa eivät löydä kuin riehumisen (Nousee.) Kaikki ihmiset
pyrkivät parempahan. Mutta kaikki kulkevat vielä syrjäpolkuja. Sitä
tietä, joka yhdistää polut, ei vielä ole löydetty. Täytyy tulla
voimakkaampi herätys, joka antaa täyden selvyyden. Minä en tiedä, mikä
se herätys on. Mutta sitä tarvitahan, ja se tulee.
(Menee peremmälle.)
HEIKKI. Mitä sinä puhut? En minä ymmärrä. -- Mitä sitä voisi vielä
ihmiseltä vaatia, jos se osaa lukea ja kirjoittaa, eikä juo viinaa,
eikä tappele. -- Ja kyllä sitä jo vähän parempia ollahankin (Nauraen.)
Entisehen aikahan ne saivat opetella puustavetkin jalkapuussa.
HARRI (Nousee, tulee keskilattialle.) Liirum, laarum lapset. Te puhutte
aikamiesten asioista, ennenkuin korvantaustat ovat kuivat. Te luette
kirjoja ja opettelette kirjoittamahan. Luulette herroiksi pääsevänne ja
jäätte sille välille. Kokoherraa, Jumalan kiitos, talonpojan pojasta ei
koskaan voi tulla. Ja ne, jotka luulevat täysiherroiksi päässehensä,
ovat täysiä narreja. -- Te moititte vanhempaa polvea, ennenkuin itse
olette mitään toimittanehet. Katsokaa, kuinka paljon korpi on paennut,
kuinka paljon suota on saatu sulille kumminkin sen aikana! Mutta työtä
jää teillekin. Laittakaa Takaluoman neva heinää kasvamahan ja tehkää
Hallakorpi pelloksi. Siinä on teille litania. Lukekaa sitä, niin käy
hartianne köyryhyn ilman kirjoja. Ja se työ on teidän tehtävä. Me emme
enää ehdi.
(Tämän kohtauksen aikana on kyläläisiä, nuoria naisia ja miehiä
pyhäpukineissa tullut ulkoa ja asettunut istumaan näyttämön perälle,
mikä minnekin. Antti on mennyt sinne keskustelemaan muutamain poikain
kanssa.)
14:s kohtaus.
Edelliset, Kaisa, Vallesmanni ja Renki.
KAISA (Tulee ulkoa vähän hengästyneenä.) Vallesmanni tulee! Sen
aisakellon ääni kuuluu tuolta vainiolta.
HARRI. No mikä hätä sillä kiirehellä on? Antaa tulla vain.
(Istuutuu entiselle paikalleen.)
ANTTI (Katkerasti.) Herra tulee katsomahan, miltä talonpoika näyttää
vangin puvussa --
JUSSI. -- tai pitämähän järjestystä.
KOLJOLA. Minä taidan tästä lähteä. Johan hevonen onkin saanut levätä.
HARRI (Hymähtäen.) Pelkäätkö vallesmannia?
KOLJOLA. En pelkää. Mutta en välitä tapaamisestakaan. Kristityn ihmisen
tulee olla nöyrä esivaltaa kohtahan, mutta se on niin vaikeaa, kun tämä
vallesmanni on esivaltana. Sentähden mieluummin väistyn.
(Lähtee ulospäin. Kuullessaan Jussin vuorosanat pysähtyy kuin
tahtoisi jotain vastata, mutta jatkaa kumminkin matkaansa.)
JUSSI. Sen, jolla on oikeus puolellansa, ei tarvitse väistyä.
Nöyrtyminen ja kärsiminen on sitä uskovaisten maitoharikkoa.
HARRI (Keskeyttäen.) Jussi mene sinä hakemahan Antin passi. Se on
tuolla kamarissa pöydän laatikossa.