ANTTI. Tietääköhän Jussi, että minä tänä päivänä tulen.
KAISA. Siitä vika! Joka on puhunut susta joka päivä. Niin, ja Salttu on
vallesmannilla päiväläisenä, ja --
ANTTI (Ivaten.) Vai oikein vallesmannilla (Halveksien.) Onko se
ruvennut oikein vallesmannin apuriksi.
KAISA. Ei, eikä rupeakaan. Se on vain työssä siellä. Salttu osaa olla
niin herrojen mieliksi, että ne aina tahtovat sitä töihinsä.
ANTTI. Vai osaa! Maklakoi, niin että iljettää. Mistä lie sellaisen
luonnon saanutkin.
KAISA. Älä moiti Salttua. Ei Salttu liekares ja maklakka ole, mutta
köyhän täytyy olla nöyrä kuin lude.
ANTTI. Mitäs joi talonsa.
KAISA (Kivahtaen.) Eihän se muille kuulu.
ANTTI (Lepyttäen.) Ei kuulukkaan. Mutta harmittaa vähän sivullistakin
Kaisan tähden. Jouduitte Kaisan omasta perintötalosta pois ja nyt
saatte olla täällä kotureina.