5.
Kansalliskaarti.
Tiedän kaartin kansallisen;
kaarti kulttuurin.
Sotivat
siinä kuollehet, elävät,
kaikki vallat valkeuden.
Tunnuslause tuo väkevä:
"Sota on soipa hurmeheton
juurella Jumalan tammen!"
Miekat maan alta helähti,
toiset paistoi taivahalta,
maan päältä elävät iski,
vainajat tuvilta Tuonen.
Se oli kaarti kansallinen,
armeija alinomainen.
6.
Suomen vaakuna.
Liehui päivän Suomen lippu.
Pyhä valtavaakunamme!
Punakeltainen, palava
pilvissä pimeän pohjan,
maassa kansan marraskuisen.
Kuulin leijonan puhuvan,
jalopeuran peljättävän:
"Oikeus on nimeni. Missä
loistan, leimuaa sydämet,
kaikuu kansojen vapaus,
Magna Charta kansalaisten."
Miksi käyt terällä miekan?
"Koska kaatui Suomen sorto."
Miekan toisen miks ylennät?
"Koska on yöstä tähti noussut,
viitta veljesten välille."
Mikä on merkki meille?
"Suomen
suurruhtinaallinen vapaus."
Ääni ärjähti, jyrinä
täytti kaiken taivonkannen,
pilvet pohjolan repesi,
hehkui Suomi suurna kerran.
Päivän liehui Suomen lippu,
kukin itsensä unohti,
se oli juhla kansan kaiken.
Mutta vaipui vaakunamme:
se oli alku arkipäivän,
kyntö pitkän, kyisen pellon.