MARI. Hän on siis pettänyt sinutkin. Eva Ruususta, tuota ilkeää
virnakkaa hän lempii.
BLOM. Eva Ruususta! Kuka on sinulle semmoista kertonut!
MARI. Janne minua varoitti. Hän sanoi Vilhon minua pettävän, ja sisään
tultuaan Vilho itse tunnusti kaikki. Oi, setä kulta, peitä minut mustaan
multaan, turpeen alle!
BLOM. Niin minä olen kuin puusta pudonnut! Minulle hän vallan toista
puhui.
VILHO _(tulee esiin)_. Armas Mariseni! Mikä erehdys!
MARI _(huutaa ja irtautuu Blomista)_. Ah, hän onkin täällä, setä!
BLOM. Niin, puhdista itsesi nyt, jos voit poikani.
VILHO. Armas Mariseni! Enhän voinut aavistaakaan, että sinä Eva
Ruususesta puhuit. Luulin sinun vallan toista tarkoittavan.
MARI. Ketä toista!
VILHO. Hm --!
MARI. Kehenkä siis on mielesi hehkunut jo aikoja ennen kuin minua kosit?
VILHO. Uh -- uh -- täytyykö minun se sanoa?..
MARI. Kenestä on sinun mahdoton luopua? Sano suoraan!
VILHO. Nuuskasta, armas Mariseni, nuuskasta vaan ja -- sinusta!
MARI. Nu -- nuuskasta!?
BLOM _(nauraa täyttä suuta)_. Ha, ha, ha! Hyvä juttu! Ha, ha, ha!
MARI. Mitä? Nuuskaatko sinä?
VILHO. Valitettavasti niin teen. Ja Janne sattui näkemään, kuinka äsken
tuolla kasvien takana --
MARI. Ah, sinä et siis rakastakaan ketään toista? Nyt ymmärrän kaikki.
Oi minä häpeän, minä häpeän --! _(Kätkee kasvonsa käsiinsä)_.
BLOM. Ha, ha, ha! Tässä nähdään mustasukkaisuuden seuraukset. Ha, ha!
VILHO. Ja puuttuvan totuuden seuraukset myöskin. Armas Mari! Otatko
minun jälleen armoihisi ja etkö närkästy, jos kerran tai kaksi
pistäisinkin nuuskaa nenääni? Huomaan, ettei siitä tavasta niin helppo
ole luopua kuin luulin.
MARI. Älä siitä enää mitään hiiskahda, vaan sano, voitko pahan
käytökseni unhottaa ja anteeksi antaa?
VILHO. Vielä sitä kysyt! _(Sulkee Marin syliinsä)_.
BLOM. Kas niin! Sovinto on tehty, ja sen päälle otamme hiukan nuuskaa.
_(Tarjoo Vilholle)_. Tee niin hyvin! _(Janne tulee perältä)_.
VILHO. Ei, kiitos! En huoli tällä kertaa.
MARI. Ota vaan, jos mielesi tekee, ota vaan!
VILHO. En huoli. Tänä päivänä siitä jo olen kylläkseni saanut.
JANNE _(ojentaa kätensä ottaakseen nuuskaa)_. Jos minä saan luvan --?
BLOM. Sinä! _(Lyö häntä korvalle)_. Tuossa on sinulle nuuskaa! Sinä koko
tämän rettelön sait toimeen, lurjus!
JANNE _(pitää poskestaan)_. Ai, ai! Minkä rettelön?
_(Esirippu putoaa nopeasti)_.