_Edelliset. BLOM (tulee oikealta työpuvussa, hyräillen vanhaa rakkauden
laulua. Hänen sisääntullessaan huudahtaa Mari: »ah, setä!» ja sieppaa
työnsä pöydältä; Vilho ottaa sanomalehden jota on lukevinaan)._
BLOM. La, la, la, la -- No no, älkää ilveilkö vanhan sedän kanssa, kyllä
minä näin kaikki. Ja vaikka en olisikaan mitään nähnyt, pitäisihän
kuitenkin tietää, ettei Vilho täällä sanomalehtien tähden aamusta
varhain iltaan myöhään oleskele. Ha, ha, ha, ylös alasin se näkyy
sinulla olevankin, ha, ha, ha!
MARI. Kuinka sinä saatat olla noin häijy, setä!
BLOM. Olenko minä häijy, vaikka olen sinulle hankkinut niin oivallisen
ja sievän sulhonkin? Sillä se nyt on varma, että ilman minua et sinä
häntä ikinä olisi saanut. Ell'emme me Vilhelmin kanssa olisi
satunnaisesti tulleet tutuiksi klubissa noin kuukausi takaperin ja
ell'emme siellä olisi joutuneet niin hyviksi ystäviksi, ei hän
luultavasti koskaan olisi jalkaansa kynnyksemme ylitse astunut. Niin,
kyllä sinun vaan on minua hänestä kiittäminen, tipaseni!
MARI. Tuota setä aina kehuu. Mutta kuinka te oikeastaan tulitte niin
hyviksi ystäviksi? Sitä ette vielä ole minulle kertoneet.
VILHO. Minä olin tilaisuudessa tekemään sedälle pienen avun. Hän näet
oli unhottanut rahakukkaronsa kotiin, ja minä tarjosin hänelle omani.
Vähäpätöinen asia tykkänään, vaikka setä siitä nosti niin suurta pauhua.
BLOM _(itsekseen)_. Voi sinua, veitikka! _(Ääneen)_. Aivan niin, minä
olin unhottanut kotiin _(arvellen ja tarkoittavalla silmäyksellä
Vilhoon)_ -- rahakukkaroni. _(Nuuskaa)_. Prosit, veljeni! Hahaha!
MARI _(uhkaa sormellaan)_. No, setä, setä!
BLOM _(pistää sukkelaan rasian taskuunsa)_. Voi, heikkari!
MARI. Et sinä koskaan muista, mitä olet minulle luvannut, setä.
BLOM. En muista, se on kyllä tosi.
MARI. Sinä olet auttamaton.
BLOM. Myönnetään, myönnetään. Mutta liian kovaa tuo kumminkin on, kun ei
omassa talossaankaan saa nuuskata.
MARI. Saathan sinä omassa kamarissasi ja verstaassa nuuskata niin paljon
kuin vaan haluat, ainoastaan minun kamarissani ja täällä vierashuoneessa
tulee sinun sitä välttää. Siitähän jo olemme sopineet.
BLOM. Mutta kuka sitä voi aina muistaa. Ja sitä paitsi minä nuuskaan
niin sievästi ja varovasti; harvat niin vähän panevat nuuskaa maahan
kuin minä.
MARI. Kyllä kaiketi! Siltä näyttävätkin matot ja huonekalut,
sanomalehdet ja, sanalla sanoen, kaikki paikat täällä kotona. Hyi, ei
ole mitään ilettävämpää kuin tuo nuuskaaminen! Etkö sinä kuitenkin voisi
siitä luopua, setä hyvä? Minä silloin pitäisin sinusta kahta vertaa
enemmän.
BLOM. Äläs vielä, tyttöseni! Siitä ei ilmoisna ikinä mitään tule.
Kieltäisinkö itseltäni parhaimman iloni tässä maailmassa? Eihän toki;
ennen sinun vihaasi kannan.
MARI. Mutta en ymmärrä, mitä iloa tuosta nuuskaamisesta voi olla.
BLOM. Sinä et ymmärrä sitä sentähden, kun et koskaan ole nuuskannut.
Mutta tahdotko, niin kerron sinulle sen hyödyn? Näes! Nuuskaaminen
elähdyttää sielua ja ruumista, se selvittää ajatukset ja auttaa meitä
tyytyväisyydellä vastaanottamaan ja kantamaan kaikki harmit ja
vastukset. Mikä se on, joka aamuisin avaa silmäni unen ummistuksesta?
Mikäs muu kuin nuuska! Mikä valtuusmiesten kokouksissa antaa minulle
viisaat ajatukset ja neuvot kaupungin eduksi ja hyödyksi? Ei muu kuin
nuuska! Mikä estää minua lyömästä tuota Janne lurjusta joka kerran, kun
hän tärvää minulta jonkun työn? Nuuska, tietysti. Kuka on kumppalini
yksinäisyydessä, kuka lohduttajani murheessa, ilomestarini kun nauraa
tahdon? Nuuska -- ja aina vaan nuuska. -- Noh, ihmetteletkö vielä, että
nuuskaa rakastan?
MARI _(hymyellen)_. Mitä sinä, Vilho, pidät tuosta ylistysvirrestä? Onko
siinä järkeä vähääkään? Luuletko nuuskan koskaan tuollaisia matkaan
saavan?
VILHO. Hm, en tiedä. Se kaiketi riippuu tottumuksesta.
MARI. Lienee sen laita niinkuin tupakoitsemisenkin, arvatakseni. Onpa
tosiaankin onni, ett'et sinä, Vilho, nuuskaa etkä tupakoitse.
Tupakoitseminen sittenkin voisi käydä laatuun, mutta nuuskaaminen. Hyi,
se on oikein hirveätä! Eikö ole totta, Vilho?
VILHO. Epäilemättä, epäilemättä. Se on tosiaankin inhottavaa.
BLOM _(alkaa kovasti yskiä)_. Hm, hm!
MARI. Kas nyt on nuuska mennyt sedän kurkkuun! Mutta hyvästi nyt, hyvät
herrat hetkeksi! Kello on jo kohta kymmenen ja minun täytyy mennä meille
toimittamaan aamiaista. Hyvästi Vilho.
_(Heittää Vilholle suutelon ja menee vasemmalle)_.