OLAVI. Epäusko, aioit sanoa!
GERDT. Paavi on lyöty! Käymmekö pian keisariin käsiksi?
OLAVI. Aloimme väärästä päästä!
GERDT. Vihdoinkin!
OLAVI. Sinä olit oikeassa, Gerdt! Tässä olen nyt! Taisteluun! Mutta
avoimeen ja rehelliseen!
GERDT. Sinä olet uneksinut lapsenunia tähän saakka!
OLAVI. Minä tunnen sen. Nyt tulee tulva! Nyt se saa tulla! Voi heitä
ja meitä!
KRISTIINA. Olavi, Jumalan tähden, pysähdy!
OLAVI. Pois tieltä, lapsi! Tässä sinä uppoat tahi vedät minut
syvyyteen!
GERDT. Lapseni! Mitä oli sinulla myrskyssä tekemistä!
KRISTIINA (menee). (Kellojensoittoa, riemuntaa, musiikkia ja
rummutusta ulkona.)
OLAVI (menee akkunan luo). Minkätähden kansa riemuitsee?
GERDT. Sentähden että kuningas on toimittanut heille toukoriuvun ja
soittoa tuolla pohjoisportin ulkopuolella.
OLAVI. Ja he eivät tiedä että hän on kurittanut miekalla eikä
vitsalla.
GERDT. Tiedä? Jospa he tietäisivät!
OLAVI. Lapsiraukat! He tanssivat hänen pillinsä mukaan ja menevät
kuolemaan hänen rumpujensa mukaan -- pitääkö kaikkien kuolla, jotta
yksi eläisi?
GERDT. Yksi kuolkoon, jotta kaikki eläisivät! (Olavi tekee
hämmästystä ja inhoa osoittavan liikkeen.)