AATELISMIES. Uskosta -- -- -- siitä ei sanota mitään. Tosiaan,
odottakaapas -- "evankeliumia on tästä päivästä alkaen luettava
kaikissa koulutuvissa."
OLAVI. Siinäkö kaikki?
AATELISMIES. Kaikki! Ei, sehän on totta! Minulla on sitä paitsi
kuninkaalta erikoinen käsky teille, hyvin ymmärtäen, että koska kansa
on kiihdyksissä näistä uudistuksista te ette millään muotoa saa
järkyttää entistä järjestystä, ei poistaa messuja, vihkivesiä tahi
muita menoja eikä muutoin panna toimeen mitään uusia vallattomuuksia,
sillä kuningas ei aio tällä kertaa ummistaa silmäänsä teidän
puuhillenne, niinkuin ennemmin, kun hänellä ei ollut valtaa menetellä
toisin!
OLAVI. Vai niin! Entä uusi usko, jota hän sallii minun saarnata?
AATELISMIES. Sen tulee kypsyä verkalleen. Se tulee, se tulee kyllä!
OLAVI. Onko mitä muuta?
AATELISMIES (nousee). Ei, olkaa nyt vaan rauhassa, niin te vielä
menette pitkälle. Oh! olin unohtaa parhaan! Herra kirkkoherra,
minulla on kunnia onnitella teitä; kas tässä valtakirjanne!
Kirkkoherrana kaupungin kirkossa ja 3000 taalerin tulot jo noin
nuorena; totisesti nyt teidän kelpaa vetäytyä lepoon ja nauttia
elämästä vaikkette pääsisikään sen pitemmälle. On kaunista päästä
päämääräänsä noin nuorena. Minä onnittelen! (Menee.)
OLAVI (heittää valtakirjan lattialle). Tämän tähden olen siis
taistellut ja kärsinyt! Valtakirjan tähden! Kuninkaallisen
valtakirjan! Minä palvelin Belialia enkä Jumalaa! Voi sinua, sinä
petollinen kuningas, joka myit Herrasi ja Jumalasi! Voi minua! joka
myin elämäni ja elämäntyöni mammonalle! Taivaan Jumala, anna minulle
anteeksi! (Heittäytyy itkien penkille.)