OLAVI. Tiedätkö milloin kuningas tulee?
PALVELIJA. (selin Olaviin) Mitääh?
OLAVI. Etkö tiedä kuka sinua puhuttelee?
PALVELIJA. En kuolemakseni!
OLAVI. Minä olen kuninkaan sekretarius!
PALVELIJA. No jopa jo, vai olette te mestari Olavi! Minä kyllä
tunsin isäukon, seppä Pietarin, sillä nähkääs minäkin olen yksiä
örebrolaisia!
OLAVI. Etkö silti voi olla kohtelias.
PALVELIJA. Hoo, jaa, semmoista sitä nähdään, tässä maailmassa. Kun
onni potkaisee, unohtuvat köyhät isät!
OLAVI. Että sinulla joskus on ollut kunnia tuntea isäni, se on
mahdollista, mutta että hän kuollessaan olisi määrännyt sinut
sijaisekseen, sitä en usko!
PALVELIJA. Jaa, jaa. Kappas vaan! Rouva Kristiina rukka! (Menee
vasemmalle.)
OLAVI (vaiti; hetken päästä Lauri Siggenpoika).
MARSKI (katsomatta Olaviin heittää hänelle viittansa). Tuleeko
kuningas pian?
OLAVI (heittää puolestaan viitan lattialle). Sitä en tiedä!
MARSKI. Hanki minulle tuoli!
OLAVI. Se ei kuulu minun tehtäviini.
MARSKI. En ole tutkinut ovenvartian ohjeita!
OLAVI. Minä en ole ovenvartia!
MARSKI. Minua ei liikuta mikä sinä olet; minä en kulje
renkienluettelo taskussani! Mutta kohtelias sinun tulee olla!
OLAVI (vaiti).
MARSKI. No, tuleeko mitä? Luulen että piru sinua riivaa!
OLAVI. Anteeksi; kuninkaan sekretariuksena ei minun asiani ole olla
passarina.
MARSKI. Mitä! Mestari Olavi! Vai niin, teitä huvittaa istua oven
suussa näyttelemässä renkiä paljastaaksenne sitten herrasnaaman.
Luulin että olette ylväs mies! (Ottaa viitan, laskee sen penkille).
OLAVI. Herra marski!
MARSKI. Ei! Te olette turhamainen nousukas! Astukaa perälle, istukaa,
herra sekretarius! (Osottaa hänelle istumapaikan; menee erääseen
sivuhuoneeseen.)
OLAVI (istuutuu. Muuan nuori aatelismies tervehtii häntä käytävästä).
AATELISMIES. Huomenta, herra sekretarius; ketään ei vielä kuulu! No,
millä kannalla ovat asiat täällä Tukholmassa? Tulen suoraan Malmöstä.
OLAVI. Täällä ovat asiat hyvin huonosti!
AATELISMIES. Niin olen kuullut sanottavan. Roskaväki metelöitsee,
kuten tavallista, milloin kuningas kääntää selkänsä. Ja nuo typerät
papit sitten! Anteeksi, mutta tehän olette vapaahenkinen, herra
sekretarius!
OLAVI. En ymmärrä teitä!
AATELISMIES. Älkää huoliko peitellä! Katsokaa, minä olen saanut
kasvatukseni Pariisissa; Frans ensimäinen, oh Saint-Sauveur -- se
mies menee pitkälle. Tiedättekö mitä hän lausui minulle, kun meillä
oli muuan bal masqué, tässä äskettäin karnevaaliaikana!
OLAVI (vaiti).
AATELISMIES. "Monsieur", hän sanoi, "la religion est morte, est
morte", niin hän sanoi; mutta se ei estä häntä menemästä messuun!
OLAVI. Vai niin!
AATELISMIES. Ja tiedättekö mitä hän vastasi, kun kysyin miksi hän käy
messussa? -- "Poésie! Poésie!" hän sanoi; oi, hän on jumalainen!
OLAVI. Mitä te siihen sanoitte?
AATELISMIES. Teidän majesteettinne, sanoin minä, tietysti ranskaksi,
onnellinen se maa, jolla hallitsijanaan on mies, joka niin voi
katsoa yli ajan ahtaan piirin että hän näkee ajanhengen vaatimuksen,
mutta yhtäkaikki ei tyrkytä nukkuville laumoille korkeampaa
maailmankatsomusta, johon kypsyäkseen ne tarvitsisivat vielä
vuosisatoja! Eikö se ollut hyvin sanottu?
OLAVI. Oli niinkin! Mutta se menettää käännettynä. Tuommoiset asiat
on sanottava ranskaksi!
AATELISMIES (hajamielisesti). Olette aivan oikeassa -- Vaan
sanokaapas, teillä pitäisi olla loistava ura edessänne! Te, joka
aikaanne nähden olette niin valistunut mies!
OLAVI. Enpä luule pitkälle meneväni! Sen pahempi lyötiin minun
kasvatukseni laimin, sain sen Saksassa, kuten tiedätte ja saksalaiset
eivät vielä ole kyenneet pääsemään yli uskonnon.
AATELISMIES. Niin, niin. Voitteko sanoa minulle minkätähden Saksassa
nykyään pidetään ääntä tuosta uskonpuhdistamisesta. Luther on
valistunut mies, tiedän sen, uskon sen, mutta viisautensa hän voisi
säästää itselleen, ainakaan ei hänen tarvitsisi lietsoa tulikipinöitä
raakoihin kansajoukkoihin -- se on kuitenkin aina päärlyjä sioille.
Jos silmäämme yli aikakauden, jos seuraamme aatteiden suuria
virtauksia, huomaamme helposti missä on syy niihin tasapainon
häiriöihin, jotka huomataan suurissa kultuurimaissa, minä en puhu
nyt Ruotsista, sillä se ei kuulu kultuurimaihin. Tiedättekö missä
on tukipiste, se tukipiste, jonka liikahtaessa kaikki luhistuu ja
kaatuu. Sen nimenä on aateli! Aateli on intelligenssi. Feodaalivalta
on kaatumassa -- hoc est maailma, sivistys on rappiolla, kultuuri
kuolee. Niin niin. Te ette usko sitä! Mutta sen näkee, jos on
hiukankin historiallista käsitystä. Aateli suoritti ristiretket,
aateli teki sen ja aateli teki sen. Miksi on Saksa rikki raadeltuna.
Siksi että talonpojat kapinoivat aatelia vastaan, hakkaavat pois oman
päänsä. Miksi seisoo vakavana Ranska, la France, siksi että Ranska
on aateli ja aateli on Ranska, ne ovat yksi ja sama käsite, ne ovat
solidaarisia! Miksi, kysyn vielä, horjuu Ruotsi nykyään perustuksiaan
myöten? Siksi että aateli on kukistettu! Kristian toinen oli nerokas
mies, hän tiesi miten valloitetaan maita ja valtakuntia, hän ei
hakannut poikki kättä tai jalkaa, ei, hän katkaisi itse pään! No
niin, Ruotsi on pelastettava ja kuningas tietää keinon: aateli on
kohotettava jälleen ja kirkko kukistettava! Mitä sanotte siihen?