EEVA.
Mi näkö ihanampi maailmassa
Kuin ranta rakastetun synnyinmaan!
Kun kesäpäivyt laskee Pohjolassa
Ja maat ja vedet pukee purppuraan!
Lempemme vain se kultaa kukkulamme,
Intomme ihanuutta maille tuo,
Ja karut kalliomme, kankahamme
Ne toivehemme valon loistoon tuo.
PRINSSI.
Kun jylhiä mä katson vuorianne
Jotk' silmänrannan kaiken rajoittaa,
Ja piirittäen sinilahtianne,
Käs'varret jylhän vahvat ojentaa,
Näin lausuvat he: Horjumatta konsa
Seisomme myrskyin pauhatessa vaan,
Näin kestäköhön aina kohtalonsa
Ja elon hyrskyt, kansa Suomen maan!
OTTO.
Ja nämät järvet, lahdet armahaiset,
Ja meri, myrskyissäkin ihana,
Ne tuhatäänin laulaa, kaunokaiset:
On vapaa maa tää, Luojan antama!
Ja vankka, vapaa on myös Suomen kansa
Se myrskytuulten karkaisema on.
Soi esi-isät sille lahjanansa
Uskonsa Luojaan, valon voittohon.
STIINA.
Juhannus-yö, mi sylihisi suljet
Mun armaan, ihanaisen synnyinmaan!
Vain hetken viivyt, kohta poijes kuljet,
Ja syksyn tuulet kukkas kuihduttaa.
Meill' anna valo, joka kaikki voittaa
Ja lohdun elon kohtaloissa luo!
Oi, anna päivän laaksoihimme koittaa,
Ikuinen kevät Suomellemme suo!
(Esirippu alas.)
End of Project Gutenberg's Seikkailu saaristossa, by Zacharias Topelius