JOHN. Minä olen tämän kunnon-miehen (näyttää sormella Ernstiä,) tämän
ahkeran työmiehen ottanut pojakseni, hän on poikani! Joka syytös hänen
kunniata vastaan koskee minuunkin -- ja minä kysyn teiltä nyt:
tahdotteko tunnustaa isällenne, että te olette varas? Tahdotteko
kehoittaa häntä antaamaan pojalleni julkinen kunnian-selitys, niin
tahdon unhottaa mitä te ja isänne olette tehneet hänelle. -- (Hetken
ääneti:) Ell'ette te sitä tahdo, niin jätän teidät jonkun tunnin
perästä oikeudelle. -- (Hetken ääneti:) Valitsekaa pian, sillä minulla
on vähän aikaa teille! --
KAARLE. Herrani! -- (Hetken ääneti, päättävästi:) En! -- Minä en ole
varas!
JOHN. Niin tahdon minä sen teille ja maailmalle todeksi näyttää. --
Jättäkää taloni! -- Te olette ajaneet minua eräästä huoneesta, koska
minulla oli huono nuttu -- mutta minä viskautan sinut talostani, koska
kovan, muotin mukaisen nuttusi alla sykkii riiviön sydän!
KAARLE (Syöksee vihaisesti katsoen Ernstiin ja Farreniin perä-oven
kautta ulos.)
JOHN (Ojentaen kätensä Ernstille sanoen:) Jaa, poikani, sinä olet
puhdistettava. -- Herra Farren, ovatko vaunut valmiit?
FARREN. Ovat, herra!
JOHN (Ernstille) Tule siis! Sinun pitää toimittaman minulle pieni asia.
(Kaikki kolme pois.)