KAARLE. Antakaa anteeksi, jos häiritsen.
FARREN. Asioissa ette koskaan häiritse. Mitä te tahdotte?
KAARLE. Isäni lähettää minut. Meiltä on tässä hetkessä jäänyt pois
kaksi arvoisaa saamista -- mutta meillä on taas suuria maksamisia
tehtävänä ja olemme luottaneet näihin saamisiin. Isäni luki tänään
sanomissa, että te aivotte lainata ulos 60000 taaleria pienissä osissa
ja kysäisin nyt teiltä, jos tahdotte meille lainata 20000 taaleria,
luonnollisesti vekseleitä vastaan.
FARREN. 20000 taaleria? -- Ja teidän herran isänne paljasta
allekirjoitusta vastaan?
KAARLE. No, eikö talomme nimi ole kyllä?
FARREN. Te ymmärrätte minua väärin.
KAARLE. Ja tahdotte te olla niin hyvä minulle selittämään, kuinka minun
pitää teitä ymmärtämän? Tässä on kysymys, vastata yksinkertaiseen
kysymykseen sanoilla: voin taikka en.
FARREN. Te olette luonteva, herra von Mahlow -- taikka olenko
ymmärtänyt väärin -- ettekö ole vaatineet yksinkertaisesti 20000
taaleria?
KAARLE. Ihan oikein!
FARREN. Sallitteko minun, nuori herra, kysymään: tiedättekö, kuinka
aljetaan tienata 20000 taaleria? Onko teillä aate, millä tavoin ja
keinoin rehellinen, ahkera ihminen saa 20000 taaleria? -- ja jos sen
tiedätte, niin kysykää itseltänne, jos semmoinen summa paljasta nimeä
vastaan pannaan vaaraan. -- Kuitenni, minulla ei ole täällä vastaamista
-- se oli vaan ajatuksia, jotka uskalsin lausua. Olen täällä vaan
palvelia -- ja lähetän pian teille isännän -- jos hän on tullut jo
takaisin kävelyksestään. (Vasempaan pois.)
8:s Kohtaus.