TUOMAS (Pulpetin edessä, joka seisoo ikkunan vieressä, seisoen ja
kirjoittaen. Pulpetilla palava lamppu:) Ajattelen kuin ajattelenkin, en
saa sitä yhteen. -- Mitä edeltäpäin huomasin, se tulee tulemistaan
voimalla. -- Mistä tulee, ett'ei muutamia aikoja sitte luottamuksemme
enään ole niin rajoittamatoin, kun se oli? -- Jaa, jaa, vieraat ihmiset
lukevat paremmin, kuin oma isäntä. Koko kaupunnissa ei ole ketään, joka
ei tahtoisi välteitä rahojen siaan antaa.
2:n Kohtaus.
Mahlow. Tuomas.
MAHLOW (Sanomalehti kädessä:) Tuomas!
TUOMAS (Kirjoittaessaan:) Armollinen herra!
MAHLOW. Mitä teemme vaihe-setelin kanssa?
TUOMAS. Missä vaan olen ollut, armollinen herra, välttävät vaan.
Olisitte vaan kohta Sänder'in kirjeen tultua antaneet minulle tietoa
siitä, kenties se olisi ollut hänelle mahdollista maksaa, jos minä
olisin kirjoittanut hänelle.
MAHLOW. Se on myöhään -- vaihe-seteli pitää huomenna maksettaman. --
(Äänettömyys.) Poikani kertoi muutamana päivänä minulle eräästä
rikkaasta Englantilaisesta Farren, -- luulen nimensä olevan, Marian
torilla asuva -- joka hyviä korkoja vastaan lainaa rahoja.
TUOMAS. Siis korkuri?
MAHLOW. Saisi häneltä kysyä, mitä hän vaatii, jos hän kuudeksi
kuukaudeksi meille sen summan lainaa.
TUOMAS. Siihen en minä neuvosi. -- Ennen huomenna pyytäämään
ajan-pitennystä ja paikalla kirjoittamaan Sänderille.
MAHLOW. Sen kautta luottamukseni turmeltuisi ja minä tulisin häviöön.
-- (Äänettömyys.) Vielä on keino, vielä tunnen yhden, joka minulle
paikalla tämän summan lainaa.
TUOMAS. No -- kuka se olisi?
MAHLOW. Hän panee siihen ehdon. -- Kauppias Renard -- olin nykyisin
hänen luona.
TUOMAS. Ja tämä ehto on?
MAHLOW. Antaa hänelle tyttäreni vaimoksi.
TUOMAS. Puhutteko vanhasta herrasta?