KAARLE. Maria Herbig? Se on taivaallinen kohtaus. Nyt sanokoon vielä
joku onnen olevan hyvän-suovan.
SELOW. En ymmärrä sinua.
KAARLE. Kuule siis! Muistathan sitä, että te kahdeksan päivää sitte
yhtenä aamupuolena kultaisessa ruunussa odotitte minua? Minä kerroin
teille eräästä työmiehestä, joka sisarelleni oli rohennut tehdä
tarjouksen.
SELOW. Ihan oikein minä muistan.
KAARLE. Nyt, Maria Herbig on sen ihmisen sisar, ja se on kovan onnen
asia. Niin paljon kuin minä tiedän, on hän vielä ilman työtä, siitä
alalta kun isäni ajoi häntä pois. -- Kohtausta hän ei myönnytä minulle,
sillä tähän asti se ei ole ollut minulle mahdollista kysymyksiini
vastausta, ei yhtä ainoata sanaakaan, häneltä saamaan, -- (Hetken
ääneti:) Mitä minun tulee tehdä?
SELOW. Meidän täytyy saattaa veljen pois, mutta kuinka?
KAARLE. Sen voipi tehdä. -- (Ääneti, ajatellen.) Hänellä on puute --
hänellä ei ole työtä -- siitä voidaan tuumitella. -- Jos
kirjoittaisimme hänelle kirjeen! -- Jaa, jaa, niin se auttaa! --
Pyytämme häntä kirjeessä johonkuhun hoviin tulemaan, siellä erään
höyryn korjatakseen. -- Kirjoittaja on kuullut hänen taidosta -- pyytää
häntä paikalla lähtemään matkalle ja odottaa häntä huomenna varhain.