(Tapahtuu 8 päivää myöhemmin.)
(Huone niinkuin edellisen näytöksen 1:ssä kohtauksessa.)
1:n Kohtaus.
MAHLOW (yksinään.) (Kirje kädessä, edes takaisin kävelessään lukee:)
"Korkeasti-vapaa-sukuinen herra! Korkiasti-kunnioitettu ystävä!" --
Kummallista, en koskaan ole tätä ihmistä nähnyt. (lukiessaan:)
"Korkiasti-kunnioitettu ystävä!" Asioita on ainoa yhdistys hänen ja
minun välillä minä tunnen vaan hänen allekirjoituksensa. -- Se tottakin
on hyvä, on oikein hyvä, jaa parempi kuin sata toisia -- ja on hetkiä,
joina miehen allekirjoitus maksaa minusta enemmin kuin mies itse. -- Se
on syy, joka miellyttää minua mieheen. (Hän helisyttää.)
2:n Kohtaus.
Mahlow. Tuomas.
MAHLOW (Istuutuessaan:) Sänder Brysselissä pyytää minulta puoIen vuoden
odotus aikaa, hän on erään Lontoonin kauppahuoneen häviön kautta
vähäisen epä-järestyksessä -- minä olen kirjeen jo toissa päivänä
lähettänyt ja kirjoittanut hänelle, ett'ei hän meidän tähden
hangestaisi itseänsä.
TUOMAS. Se on paha, armollinen herra. Minä odotan huomenna
puolen-päivän aikana erästä suurta vaihe-seteliä, jota en rahastosta
voi maksaa.
MAHLOW. Kuinka suuri on vaihe-seteli?
TUOMAS. Liki 18000 taaleria Harris ja kumppanilta Liverpoolissa.
MAHLOW. 18000 taaleria?
TUOMAS. Olen vissisti luottanut Sänderin maksamiseen, koska hän aina on
ollut tarkka.
MAHLOW. Kuinka korkeaksi nousee rahaston sisällys?
TUOMAS. Tuskin 6000 taaleria, joista osa vielä lauvantaina -- meillä on
tänään torstai -- tulee käytetyksi palkkoihin. -- Armollinen herra,
antakaa anteeksi vanhalle, teidän ja teidän isänne palveluksessa
harmauntuneelle miehelle, jos hän uskaltaa, teille muutamia sanoja
totuutta sanoa.
MAHLOW (Katselee häntä hämmästyneenä; hetken ääneti oltuaan:) Puhu!
TUOMAS. Sen ei pitä, se ei voi kauvemmin niin mennä, kuin se menee. --
Tällä hetkellä on kaksi maksua Lontoonista jäänyt pois -- Sänder
Brysselissä ja vaan yksi näistä Lontoonin maksajista tarvitsee joutua
häviöön -- (vaikenee.)
MAHLOW. No -- edemmäksi!
TUOMAS. Niin me itse joudumme häviöön.
MAHLOW. Olet mieltä-vailla.
TUOMAS. Antakaa minua lopettaa, armollinen herra -- luulen sillä
velvollisuuden täyttäväni. -- Se on nyt 20 vuotta sitte, kun otitte
minua palveliaksi tähän taloon. Te olette suuren-moisia asioita tehneet
-- Pääomanne, jonka panitte liikkeesen, on teille ja kumppanillenne
tuottanut sadottain korkoja. -- Mutta jälkimäisen kuoltua käyvät asiat
toista rataa -- käyvät takaperin! Ennen piditte työssä 300 työmiestä,
nyt tuskin puolet. -- Koneemme olivat koko mannermaalla etsityt -- nyt
meitä tuskin tunnetaan - ja naapurimme, joka muutamia vuosia sitte
vielä oli työmestarimme, on enemmin tunnettu ja etsitty kuin talomme.
MAHLOW. Ja kuinka se voi olla mahdollista?
TUOMAS. Koska hän tekee työtä -- ymmärtää tehdä työtä!
MAHLOW. Narrimainen ihminen, vaaditkos, että minun itseni pitää astuman
työhuoueesen, taikka ottaman viilan käteeni?
TUOMAS. Tulot ovat vähentyneet yli puolta -- menot ovat jäänet
samoiksi, jaa ovat nousseet.
MAHLOW. Ja mistä tulee asioitteni rappio? Enkö tee työtä vielä samalla
pää-omalla?
TUOMAS. Armollinen herra! Oletteko yhden ainoan kerrankin teidän
kumppaninne kuoltua kävelleet teidän työ-hnoneittenne läpi? -- Ette! --
Teidän parhaimmat työmiehenne ovat Teitä jättäneet. Nuori herra, jolle
jätitte hoidon, ei milloin huoli asioista. Hänen hevoisensa, hyvä lasi
viiniä irstaiden ystäviensä seurassa juotuna ja soittonäytelmän
tanssijattaret ovat hänelle suurempi huvitus, kuin työ. Työtä tekemättä
ei itse suuri pää-omakaan, jos se on pantu asioihin, varjele häviöstä.
MAHLOW. Olet vanha mies -- näet kaikki mustana. -- Me tahdomme
myöhemmin katsoa, mitä on tekeminen.
TUOMAS. Ja tuo vaihe-seteli?
MAHLOW. Pitää maksettaman -- minä näytän sinulle keinon.