(Huone herra von Mahlowin talossa. Vasemmalla puolella piironki, jolla
on kello, maljakoita, kynttilä-jalkoja, rintakuvia j.m. Oikealla ja
vasemmalla ikkunoita suurilla alas rippuvilla akkuna-liinoilla.
Oikealla ja vasemmalla niinkuin myös perässä kaksipuolisia ovia.
Seinillä maalattuja kuvia kullatuissa puitteissa, rintakuva,
vartalokuvia olkakiivillä j.m. Kalliita, jos mahdollista kullattuja
huonekaluja, nojaustuolia j.m.)
1:n Kohtaus.
Mahlow. (Kohta jälestänsä) Tuomas.
MAHLOW (Istuu soreassa aamu-puvussa piirongin edessä ja lukee kiireellä
läpi kirjeitä. Vähän ajan mentyä, kädessään pitäessään kirjeen ja
siihen tuijottaessaan, helisyttää hän.)
TUOMAS (Noin 65 vuotinen ukko, pitkässä halvassa nutussa, harvat
hopea-valkoiset hiukset, astuu perä-ovesta sisään.)
MAHLOW. Poikani ei vielä takaisin?
TUOMAS. Ei, armollinen herra. Nuori herra ei tule milloin ennen kello
11 konttuoriin. Hän on ratsastanut ulos.
MAHLOW. Tiedän. -- Tuletkos jo taas valittamaan? Eikö minun ole jo yltä
kyllin täytynyt kuulla, ett'ei pojallani ole mitään halua työhön? --
Tahdotkos moittia häntä siitä? -- Eikö hän ole poikani, enkö ole rikas
mies?
TUOMAS (Syrjään:) Vielä aina rikas mies! (äänessä:) Armollinen herra!
Joutilaisuus on kaikkien pahojen tapojen alku, se on vanha, usein
toteutunut sananlasku. -- Sallikaatte minun tehdä kysymys. Tiedättekö,
kuinka paljon rahoja minun on pojallenne -- teidän käskyllänne --
täytynyt kuukaudessa antaa?
MAHLOW. Noh?
TUOMAS. Se nousee yli 1000 taalerin.
MAHLOW. Se on paljo!
TUOMAS. Ja eilis-aamuna -- hän oli jo ennen kello 8 konttuorissa, sillä
hän tulee tavallisesti varhain, kuin hän vaatii jotakuta -- hän vaati
taas 500 taaleria. Minun tulisi edistää hänen asiansa teidän luona, --
mutta, armollinen herra, sitä en voi.
MAHLOW. Onko hän sanonut, miksi hän tahtoo rahat?