Ja tulkit tulivat viesteineen
ja valiot vaelsi maita;
ne pyrkivät pimennon pyhäkköön,
mut sinne tie oli kaita.
Ne näyttivät jaloja kirjojaan,
mihin tietäjät nimensä piirsi,
ne saarnasi outoja oppejaan,
mut vartiat syrjään ne siirsi.
Ne tulivat pienen kansan luo,
joka surusta on liiaksi tiennyt,
jok' on pyhävaatteensa piilottanut
ja ilonsa viluhun vienyt.
Ne palasivat pimeiltä porteilta,
kävi kansani laulaen vastaan,
se oli kuin rikkaana riemustaan,
moni äiti se suuteli lastaan.
Ei ollut aarteita ammentaa,
ei paukkunut juhlatykki,
mut jokaisen rinnassa rakkauden
sadat tunteet syntyi ja sykki.
Ne tulivat, näkivät, voittivat
valontulkit katseillansa
ja vierailla kielillä puhuttiin
ja sen ymmärsi Suomen kansa.
Ne katsoivat kansan sydämmeen,
ne antoivat vahvat lunnaat,
oli mieli läyli kun lähtivät
ja kaikui laaksot ja kunnaat.
Ja laulu se kasvaa ja kannattaa,
se ei ole juhlaan laannut,
se kiertävi Suomeni saloja,
se on uusia kaikuja saanut.
Ja tulkoon tuhot ja tuulispäät,
ei väistytä oikean tiestä,
vaikka kapulat suuhun syöstäisi
ja vainoja käskisi piestä!
10/7 97.