Voi tätä kansaa ja voi tätä maata,
eikö se koskaan tointua saata,
oisko se tuomittu kuolohon pois
kuin helmarikoksen tehnyt se ois?
Puhdas, nuori ja nouseva kansa
kulkisko kaihoten kahleissansa,
pohjolan päivä sen tänne toi
ja vapaaksi kansojen Luoja sen loi!
Voi tätä kansaa, jos itsensä heittää,
sora ja sammal sen hautaansa peittää;
oikean kätemme jo telottaja vei,
oi, veiskö se sydämmen? Ei, ei, ei!
Marraskuussa 1899.