Orjat vieritti kiviä,
niskat notkui ja hiki juoksi
huovin huutavan ruoskan alla
kalliolla korkealla
uuden uskon ja Neitsyt Maarian
ja pyhien miesten vuoksi.
Oli Hämeessä hämärä,
pyhän karsikon munkit kaasi,
ristin säilä se siinä häilyi,
missä Hiiden väki säilyi.
Päivin Hakoisten linnaa rakettiin
ja paadelle nousi paasi.
Varjot vaelsi maita,
yössä yhtyivät hiitten huolet,
hirvi hiihti ja riena riipi,
Kylmäojan pojat[1] hiipi,
paadet paukkui ja linna linkosi,
kun suhahti noidan nuolet.
Orjat kiviä kirosi,
aika jauhoi ne kohdussansa,
sammal levitti vihreän sylin
linnan Iiepehien yli;
siell' ei Maariankämmen heloita.
Niin kertovi vanha kansa.
[1] Kylmäojan pojilla kansa tarkoittaa paholaisia, hiiden väkeä.