kielsivät näiden palvelemisen. Tämmöisten sukujumalien sijaan
juutalaiset omistivat yhden ainoan, ajatellun, kansallisen kuvan
Israelin kansan jumalasta ja palvelivat tätä kaikki samoilla Mooseksen
määräämillä teoilla. Mutta aika on tullut ja jo nyt on, että jumalaa
palvellaan ainoastaan rakkaudentöillä.
Ja aika onkin tullut, ettei ainoastaan pakanain puukuvia sanota
epäjumaliksi, vaan että jokaista ajatuskuvaakin on semmoisena
pidettävä, ja että jokaista jumalanpalvelusta, jossa tämän ajatuskuvan
puoleen käännytään erityisillä toimituksilla, on sanottava
epäjumalanpalvelukseksi.
Juuri tämä jumalankuvan ja kaikkien jumalanpalvelustapojen hylkääminen
tekee Jeesuksen opin yleismaailmalliseksi ja vapaaksi kaikesta
lahkolaisuudesta.
Mahdotontahan on ajatella, että joku nykyisistä lahkokunnista,
luterilaisuus, katolilaisuus tai joku muu tulisi joskus koko
maailmassa tunnustetuksi. Ja syy siihen on se, että kiinalaisen tai
jaapanilaisen on mahdoton luoda itsellensä nykyisen kristikunnan
jumalankuvaa josta toinen puoli on Israelin historiassa ja toinen
lunastusopissa. Ja mitä taas jumalanpalvelukseen tulee, niin eroavat
luterilainen, katolilainen ja kreikkalainen jo keskenänsäkin niin
paljon, että vielä vähemmän koko maailma voi johonkin yhteen niistä
suostua.
Yhteinen kaikille ihmisille erotuksetta voi ainoastaan se
jumalanpalvelus olla, jonka mukaan ei saa olla _mitään_ jumalankuvaa
eikä _mitään_ jumalanpalvelusmenoja, vaan ainoa jumala on Isä ja ainoa
jumalanpalvelus rakkauden työt ihmisille eroituksetta.
Jeesuksen todellinen oppi on johto kansallisesta yhdyskunnasta
maailmalliseen yhdyskuntaan.
End of Project Gutenberg's Mitä on jumalanpalvelus?, by Arvid Järnefelt