[Kuva: Abraham Lincoln]
Arvoisa raittiusväki.
Amerikan kansa, siihen luettuna kaikki eri kansallisuudet, viettää
tänään Abraham Lincolnin satavuotista syntymäjuhlaa. Se juhlii sen
suuren ihmisystävän ja orjainvapauttajan muistolle, joka on saanut
isänmaanystävän ja kansansavapauttajan Yrjö Washingtonin rinnalla
kunnioikkaimman ja rakastetuimman aseman Yhdysvaltain historiassa ja
kansan sydämessä. Päivänsankarimme vaikutus ulottuu ihmeellisen
laajalle. Hämmästyttävän monipuolisena vaan kumminkin aina samana
ihmisystävällisenä ja helläsydämisenä tavataan Lincolnin toimineen
yhteiskunnan eri aloilla ja varsinkin juuri niillä aloilla jotka
tarkoittivat sellaisten epäkohtien poistamista yhteiskunnasta, jotka
tuottivat ja yhä tuottavat häpeää ja kurjuutta. Näistä mainittakoon
häpeällinen ihmisorjuus, joka saatiin Amerikassa lakkautetuksi ja
toisena paheena vielä tuomiotaan levittävä väkijuomainorjuus.
Kaikkien hyvää tarkoittava Lincoln huomasi juoppouden saavan aikaan
kaikenlaista pahaa ja olevan alkusyynä moneen kurjuuteen niin
uudisasukkaiden kun kaupunkilaistenkin keskuudessa. Viinanpoltto
kuului kotitoimiin ja syntymävaltiossa Kentyck oli viinakauppansa
tähden tuottanut Yhdysvaltain viranomaisillekin paljon vaivaa ja
vastusta. Aivan niinkuin itsestään, jalon, hellän mielenlaatunsa
ohjaamana kuului Abraham Lincoln raittiusväen kunniakkaaseen joukkoon.
Siinä aatteessa, jota me ajamme, oli jotain niin samanlaista, jotain
niin läheistä päivänsankarimme jalon luonteen kanssa, että hän jos
sanoisimme oli luotukin raittiusmieheksi.
Abraham Lincolnin elämäntyöksi on Herra, joka johtaa kansojen kulkua,
säätänyt toisenlaisen orjuuden poistamisen kun juoppous, ja tämä
kamala epäkohta oli ihmisorjuus, jossa Haamin tummaihoiset lapset
olivat huokailleet vuosisatoja Etelävaltioitten suurilla tiluksilla.
Se oli tämän paheen poistaminen Yhdysvalloista joka tuli Lincolnin
päivätyöksi. Se oli tämä suuri historiallinen tehtävä joka odotti
silloin yhteiskunnassa ratkaisua ja jonka suorittamisen oli Taivaan
Herra antanut tälle tarmokkaalle ja luonteeltaan rehelliselle Abraham
Lincolnille. Mutta me raittiusväki iloitsemme vielä siitäkin, kun
tiedämme hänen kuuluneen meidän riveihin, taistelleen puhtoisen
raittiuslipun juurella. Me kiitämme kaikkivaltiasta kansojen
kaitsijaa, joka johtaen historian kulkua, antoi Amerikan kansalle
sellaisen miehen, jolla oli voimaa ja kestävyyttä vaatia vapautta ja
yhdenarvoisuutta kaikille ihmisille, olipa niillä ihonväri tummempi
tai vaaleampi, ollut koti Afrikassa tai Euroopassa. Ja kaiken tämän
lisäksi nousee raittiuskansan riemu rajattomaksi, *kuin saamme kiittää
tämän lämminsydämisen ja jaloluontoisen Abraham Lincolnin
raittiusaatteen etutaisteliain kunniakkaaseen joukkoon.*
Jo lapsena lupasi Lincoln kuolevalle äidilleen ei koskaan nauttivansa
päihdyttäviä juomia. Tämän kauniin lupauksen, jonka hän kahdeksannella
ikävuodellaan antoi, piti hän pyhänä ja rikkoutumattomana vaiherikkaan
elämänsä kaikissa tilaisuuksissa. Kerrotaan eräänkerran hienossa
iltaseurassa Washingtonissa muistutetun häntä siitä, että nuorena
kongressimiehenä tulisi mukautua seuraelämän tapoihin ja
kohteliaisuusvaatimuksia noudattaen juoda onnenmaljoja niinkuin
muutkin. Nuori valtiopäivämies vastasi muistutukseen, kertomalla
kuolevalle äidilleen antamansa lupauksen olla nauttimatta väkijuomia
ja tälle äitinsä pyynnölle sekä antamalleen pyhälle lupaukselle aikoi
hän olla uskollinen.
Kun washingtonilainen raittiusliike, joka valtavana vyörynä vuosina
1840—1846 kulki kauttaaltaan synnyttäen innostuksen tulta taistelemaan
turvattomien puolesta, perheitten turvaamiseksi, taistelemaan kodin
pahinta vihollista juoppoutta vastaan, niin astui taistelurintamaan
myöskin Springfieldin nuori lakimies Abraham Lincoln. Vuosina
1842—1846 tavataan päivänsankarimme raittiuspuhujana ja suurten
raittiuskokousten johtavana henkilönä Springfieldissa ja sen
lähistöllä. Vieläkin elää muutamia vanhuksia, jotka kiitollisina
muistelevat entistä innokasta raittiuspuhujaa, jonka lämpöä ja
ihmisrakkautta uhkuavat puheet vaikuttivat tavalla sellaisella, että
hekin yhdessä muitten kanssa kirjottivat nimensä raittiuslupauksen
alle, ja jonka lupauksen ovat he pitäneet. Näistä mainittakoon Eleosas
Breckenridge, varakas maanviljelijä lähellä Illinoisin pääkaupunkia
Springfieldia, Moses Martin ja R. E. Berry Edinburgista, Illinoisten
valtiossa. Breckenridge kertoo miten juuri South Forkin vanhalla
kansakoululla pidettiin useita raittiuskokouksia, jossa Abraham
Lincoln johti kokouksia, sekä piti innokkaita, sytyttäviä puheita,
joiden vaikutus näkyy vieläkin. Kun hän, Breckenridge, silloin vielä
keskenkasvuinen nuorukainen oli kirjottanut nimensä ehdottoman
raittiuslupauksen alle, laski Lincoln kätensä hänen päälaelleen,
lausuen isällisesti: “Poikani, jos nyt pidät lupauksesi pyhänä, on se
oleva elämäsi kaunein teko”. Ijäkäs maanviljelijä onkin pysynyt
uskollisena aatteelleen, samalla tullen huomaamaan tekonsa jalouden ja
siitä seuraavan siunauksen. Toinen lupauksen tehneistä nuorukaisista,
Moses Martin, muistaa ulkoa sen kaavan, jonka Abraham Lincoln oli
laatinut ja joka lupausta tehdessä luettiin. Se kuuluu: “koska
alkoholipitoisten juomien nauttiminen tuottaa kurjuutta, vaikuttaa
ruumiillista heikkoutta ja synnyttää rikoksia, ja koskapa väkijuomat
aikaansaavat enemmän pahaa kun hyvää, niin pidämme velvollisuutenamme
ehkäistä sellaista nautintotapaa. Niinollen teemme me
allekirjoittaneet ehdottoman raittiuslupauksen ja kieltäydymme
käyttämästä väki- ja mallasjuomia”.
Niistä raittiuspuheista, joita Lincoln piti on vaan harvoja katkelmia
säästynyt, ja nekin poimittu muistikirjoistaan. Springfieldissä
pitämästään puheestaan vuodelta 1842 on pitempi osa säilynyt, osa
kuuluu: “Poliittinen vallankumouksemme v. 1776 antoi meille (Amerikan
kansalle) vaikka taistelun kautta sellaisen valtiollisen ja
kansallisen vapauden, jossa olemme muita kansoja tuntuvasti edellä.
Silmäilkäämme nyt raittiusaatteen aikaansaamaa muutosta yhteiskunnan
tavoissa ja siveellisessä maailman kulussa. Raittiusaate irroittaa
juoppouden hirveän hirmuvaltiaan kahleista. Sen avulla saadaan monta
korjausta aikaan, se parantaa monta haavaa katkeraa ja poistaa äitien
surun ja lasten kurjuuden. Kun saadaan väkijuomat poistetuksi niin
nähdään vähemmin nälkiintyneitä lapsia, vähemmin itkeviä äitejä,
vähemmin turvattomia orpoja ja avuttomia leskiä, vähemmin sydänten
haavoja ja karvaita kyyneleitä. Mikä kunniakas pyrkimys ja
suuremmoinen aate!”
Että valtiolliset tehtävänsä vaativat Lincolnin jättämään varsinaisen
raittiustyön, sen me hyvin käsitämme, kun astumme hänen aikaansa.
Tärkein kysymys silloin oli Yhdysvalloissa tuo kauan ratkaisua
odottanut orjien vapautusasia. Niinkuin jo äsken viittasimme, oli
Herra valinnut tämän lämminsydämisen ja rehellisen valtiomiehen
saattamaan orjien vapautusasia onnelliseen päätökseen. Siinä oli
Lincolnin kunniakas päivätyö, siinä elämänsä suuri tehtävä. Mutta
näyttää siltä, kun päivänsankarimme sydämessä pysyi raittiusaate
lämminnä ja että hänellä oli aije sopivassa tilaisuudessa vaikuttaa
Yhdysvaltain presidenttinä suuren aatteemme eduksi. Majuri Mervin
vakuuttaa, että hänelle olisi Lincoln jokusia päiviä ennen äkkinäistä
kuolemaansa vakuuttanut, että nyt kun on orjuuskysymys saatu
onnellisesti, vaikka vaivalla ratkaistuksi, nyt tulee
raittiuskysymyksen vuoro. Lukuisat todistukset ja tapaukset
vakuuttavat siitä, että Abraham Lincoln pysyi ehdottomasti raittiina
kaiken elämänsä, samoin kuin perheensä keskuudessakin noudatettiin
ehdottomuutta. Vuodelta 1860 kerrotaan kuvaava tapaus. Eräs
valtiollinen komitea tulee Lincolnin kotiin Springfieldiin
ilmoittamaan virallisesti, että hän on saanut puolueensa
nimityskokouksessa eniten ääniä ja tullut valituksi
presidenttiehdokkaaksi. Tällaisissa tilaisuuksissa, jos missään
pidettiin välttämättömänä juoda onnen maljoja. Lincoln valitsi
kaikkein hämmästykseksi lasin raikasta lähdevettä, ja huomautti
tavallisella leikillisyydellään, miten hyvältä se maistuu ja on
parasta juomaa jonka Jumala on ihmiselle antanut. Toinen tapaus
kerrotaan niiltä ajoin, kun Lincoln oli jo presidenttinä. Joukko
New-Yorkin politikoitsijoita pitivät presidenttiä lujalla, tietysti
puoli leikillään, maljojen tarjoomisesta. Lincoln vastasi kuivasti ei
nauttivansa itse, eikä sallivansa sitä perheensä keskuudessa. Roobert
Lincoln vakuuttaa, ettei isänsä koskaan nauttinut väkijuomia, eikä
polttanut tupakkaa.
Abraham Lincolnin raittiustyön rakkaalle muistolle perustettiin
lokakuun 12 p:nä 1903 Oberlin koulukaupungissa, Ohiossa erityinen
raittiusliitto nimeltä “The Lincoln Legion”. Perustamistilaisuudessa
olivat läsnä nuo Lincolnin aikalaiset raittiusveteraanit Breckenridge,
Martin ja Berry. Liiton suunnitteliana ja taitavana alkuunpanijana
mainittakoon etevä raittiusmies, jumaluusopin tohtori Howard Russell
New-Yorkista. Hänen tarkka silmänsä havaitsi jalon Lincolnin tärkeän
osan raittiushistoriassa, ja toi sen julkisuuteen raittiusväen
ihastukseksi ja suureksi riemuksi. “The Lincoln Legue” niminen liitto
kuuluu tavallaan niinkuin alaosastona laajempaan, kieltolakeja
suunnittelevaan ja vaativaan “Anti Salon Legueen”. The Lincoln Legue
edustaa kirkollista eli kristillistä raittiustyötä.
Minä onnittelen Alonessenin suomalaisia, jotka tänä kauniina
juhlapäivänä havaitsivat ottaa osaa Amerikan kansan kanssa siihen
mielenosoitukseen, joka kauttaaltaan laajassa tasavallassa on
laskeutunut Abraham Lincolnin muistolle. Ilokseni olen myös lukenut
Amerikan suomalaisista sanomalehdistä, että useassa muussakin paikassa
on tänä iltana kallis Kalevan kansa juhlimassa, ja enimmäkseenpä juuri
raittiustaloissa, jaloa päivänsankaria muistellen.
Ja Amerikan kansa kaikkialla on tänään juhlinut ja yhä juhlii, kunnes
illan myöhäisyys vetää kaikki koteihinsa. Kirkoissa on pidetty
kiitosjumalanpalveluksia, kouluissa lupoa ja liput liehuvat tangoissa.
Laajan tasavallan kaukaisemmassakin kulmauksessa, Alaskan
kultakentillä juhlitaan tänään. Vilkasliikkeisissä Atlannin
rantakaupungeissa, jättiläismäisessä New-Yorkissa, sivistyneessä
Bostonissa, rauhaisessa Philadelphiassa ja hienostuneessa
Washingtonissa on tänään juhlittu. Kultaisen portin kaupunki San
Francisco, noustuaan tuhastaan, lienee tänään unhottanut viimeisten
vuosiensa kovat kohtalot ja juhlii riemuiten niinkuin muutkin. Ja
etelän herttaisen taivaan alla, siellä missä leppeän Mexikonlahden
lämpimät vedet huuhtelevat Floridan kukkarantoja, ja koskettavat
Lousianon ja Missisipin viljavia pumpulivainioita — sielläkin juhlivat
— ainakin vapautensa saaneet neekerit, nuo Haamin tummat jälkeläiset.
Minne vaan katsookaan, kaikkialla tapaa juhlakulkueita, kuuluu soittoa
ja innostavia, isänmaallisia puheita.
Vaikka tänäpäiväiset juhlakulkueet joukkoineen nousevat kymmeniin
tuhansiin, niin huomioni kääntyy erittäin kolmeen ryhmään, jotka
tuntuvat likemmin vastaavan päivän tarkotusta ja sellaisinaan kuin
virallisesti edustavat tuhansia niitäkin, jotka eivät ole
persoonallisesti voineet olla mukana, vaan joiden myötätuntoisuus
sinne kallistuu.
Yksi näistä joukoista on aamulla rientänyt juhlasaatossa Abraham
Lincolnin syntymäkotiin, Kentyckiin, Elisabethtowniin, jonne entisen
halvan ja yksinkertaisen metsätuvan säilykkeeksi on rakennettu
avarampi ulkosuojus. Alkuperäinen tupapahanen, metsäpirttiä
muistuttava on tullut kalliiksi sille kansalle, jolle Lincoln teki
niin suuria palveluksia.
Toinen valtajoukko, enimmäkseen valtiomiehiä ja yhteiskuntamme
huomattavaa väkeä kokoontui tänään Illinoisin valtion ihanaan,
puistoiseen Springfieldiin, jossa Abraham Lincoln vaikutti miehuutensa
parhaat päivänsä, perusti perheellisen kotinsa, ja jossa hänen
maallisen majansa kallis tomu lepää kätkettynä kaupungin kauniissa
kalmistossa. Seppeleet ja kukkalaitteet ovat runsaudellaan
muodostaneet suuren ihmisystävän haudalle kokonaisen kukkakummun.
Kolmas valtajoukko, Amerikan ahkerasti ahertava raittiusväki kokoontui
tänään Westervilleen, Columbuksen läheisyyteen, Ohiossa. Siellä
suurilla juhlallisuuksilla laskettiin perustus Abraham Lincolnin
muistolle rakennetulle raittiuspalatsille, joka samalla kuin
ikuistuttaa päivänsankarimme osaa raittiustyössä, samalla tulee
olemaan vastaisena kotina Amerikan Anti Salon liitolle, tuolle
voimakkaalle raittiuspyrinnölle, joka niin taitavasti on ohjannut
kieltolain voittokulku- ja Amerikan useimmissa valtioissa. Komea
raittiuspalatsi muistuttaa arkkitektuuriltaan klassillista Kreikan
rakennustaidetta varsinkin mikä koskee etuosaa ja juhlallista
pylvästöä käytävän kaunistuksena. Juhlallisten rappusten oikealle
puolelle sijoitetaan Abraham Lincolnin muistopatsas esittäen sitä
kohtausta missä tuo jalo ihmisystävä laskee kätensä Breckenridgen
päälaelle, joka vastaikään on kirjottanut nimensä raittiuslupauksen
alle. Tämä raittiuspalatsi tulee maksamaan vajaan neljänneksen
miljoonaa dollaria.