»Mitäpä tehdä?» sanoin minä. »Kuva pysyy aina kuvana. Minun täytyy olla
siihen tyytyväinen, millainen se lieneekin.»
Bima otti jonkin kirjan ja alkoi sitä lehteillä. »Jos olette
tyytymätön», sanoin minä, »niin minun täytynee koettaa täyttää tyhjä
sija.»
Tänään niinä sen täytin. Tämä valokuvani on varhaisen nuoruuteni
ajoilta. Silloin olivat kasvoni värikkäämmät kuin nyt ja raikkaampi
oli mielenikin. Silloin minä vielä vaalin tätä ja tulevaista maailmaa
koskevia haavelmia. Usko pettää ihmisiä, mutta sillä on eräs ansio: se
luo heidän kasvoihinsa korkeaa hohdetta.
Kuvani on nyt Nikhilin kuvan vieressä. Mehän olemmekin vanhat ystävät!