Aina ja Ruusu leikkivät vehreällä kentällä maantien varrella.
_Aina_. Tänäänhän on toukokuun ensi päivä. On niin erittäin hauskaa.
Katsos tuota kirkasta hopearahaa! Sen sain tänään mummoltani.
_Ruusu_. Juuri samanlaisen sain minäkin isältäni.
_Aina_. Mitäs me nyt niillä ostamme?
_Ruusu_. Niin, mitäs ostaisimmekaan? Ehkäpä piparkakkuja, vai mitä?
_Aina_. Taikka sokurisia tippaleipiä. Niitähän aina syödään toukokuun
ensi päivänä.
_Ruusu_. Ja vähän simaa. Sillä siitä kasvaa ydintä luihin.
_Aina_. Maltahan, minä tiedän, mitä teemme. Me ostamme tuon pienen
punaisen tuvan tuolta maantien varrelta. Siinä me sitte yhdessä asumme,
Ruusu.
_Ruusu_. Niin me teemme ja muutamme siihen jo huomenna.
_Aina_. Enpä tiedä, ehdinkö minä huomenna. Minulla on niin pitkät
läksyt, ja nukkienikin pitää saada uudet kesävaatteet. Mutta ehkä
ylihuomenna.
_Ruusu_. Niin, ylihuomenna. Ja sitte me ostamme kumpikin pikku lehmän.
_Aina_. Ja pikku vasikan kumpikin.
_Ruusu_. Sitte me lypsämme lehmiä.
_Aina_. Ja siivilöimme maidon pyttyihin. Mutta pitää meidän saaman
kahvikermaakin.
_Ruusu_. Tietysti. Me kutsumme isän ja äitin ja molemmat mummot
kahville.
_Aina_. Ja silloin meillä on äsken kuivattuja korppuja. Niitä me
ostamme leipurista.
_Ruusu_. Ei; kuulehan, me paistamme niitä itse. Onkohan siellä
leivintupaa?
_Aina_. No, jospa ei ole, niin paistamme kyökissä. Me hankimme kumpikin
oman pikku taikinapytyn ja alustamme taikinan itse.
_Ruusu_. Ja leivomme kakkuset vähillä jauhoilla. Ja sitte paistamme ne.
_Aina_. Mutta ensin pitää niiden nousta.
_Ruusu_. Niin, ensin pitää niiden nousta. Ja vähän näkkileipää
paistamme myöskin. Sen koristelemme ja pistelemme itse, vai mitä
arvelet?
_Aina_. Tietysti. Ja me kirnuamme voita kermasta. Kyllä minä osaan
kirnuta.
_Ruusu_. Osaan minäkin. Minä sain pienen punaiseksi maalatun kirnun
joululahjaksi. Mutta jospa vain ei olisi hiiriä kyökissä.
_Aina_. Meidän pitää hankkia pikku mirri.
_Ruusu_. Ja pieni koira; sen me ristimme Pikuksi ja panemme sille
kaulaan punaisen nauhan.
_Aina_. Kummankin pitää meidän hankkia oma kanansa ja oma kukkonsa. Kun
saamme munia, paistamme lättyjä ja kutsumme vieraita lätyille.
_Ruusu_. Mutta tiedäppäs, Aina, ei käy mitenkään päinsä pitää kahta
kukkoa. Ne tappelevat hirveästi.
_Aina_. No, sitte lienee parasta, että hankimme vain yhden: mutta sen
sijaan hankimme kananpoikasia ja muutamia ankkoja.
_Ruusu_. Kuulepas, meidän pitää välttämättä saada muutamia kyyhkysiä,
ne ovat niin kauniit ja kesyt. Jospa vain haukka ei niitä veisi!
_Aina_. Ei vie, silloin Frans ampuisi sen jousipyssyllään. Mutta
pitäisihän meillä olla hevonenkin. On niin hauska ajella.
_Ruusu_. Vaan kukapas sitä hoitaisi?
_Aina_. No, se tietysti on renkien asia. Mitäs arvelet, pitäisikö
meillä olla pässikin?
_Ruusu_. Minä pelkään pässiä. Eiköhän riitä, jos meillä vain on
muutamia pikku lampaita?
_Aina_. Ja pikku porsas. Hän saa syödä likaämpäristä.
_Ruusu_. Entä sitte, kun porsas kasvaa suureksi?
_Aina_. Sitte teemme siitä sylttyä. Minä syön mielelläni sorkkasylttyä.
_Ruusu_. Millaiseksi sisustamme sitten tupamme?
_Aina_. Hyvin sieväksi. Talvella ruudukkaat matot ja kesällä
katajanhavut lattialla. Neljä tuolia ja pöytä, kaksi piironkia ja
sänky. Tietysti me makaamme samassa sängyssä?
_Ruusu_. Tietysti. Mutta kuka meitä herättää aamusilla?
_Ruusu_. Kukkohan sen tekee, sisko kulta! Ja sitten me keitämme itse
kahvimme. Emme me piikaa tarvitse. Sanoohan isä aina minua äitin
piiaksi.
_Ruusu_. Uutta, Aina, ei ole hauskaa pestä lattiaa. Ja kuka pesee
vaatteemme?
_Aina_. Ne me lähetämme kotiin isoon pesuun. Ja kyllähän Stiina pesee
lattian.
_Ruusu_. Vaan mistä saamme ruokaa?
_Aina_. No hyvä Ruusu, etkö nyt tuota ymmärrä, että me ostamme ruokaa
ja sitte itse keitämme.
_Ruusu_. Vaan mistähän saamme rahaa millä ostaa?
_Aina_. Niin, mistä saammekaan rahaa? Maltappas kun ajattelen. Me
teemme luutia ja vastoja ja myömme kaupunkiin.
_Ruusu_. Riittääköhän se?
_Aina_. Tietysti se riittää. Ja voimmehan sen lisäksi opettaa pikku
lapsia lukemaan.
_Ruusu_. Mutta silloin voi sattua, että ne ovat laiskat ja vallattomat.
_Aina_. No, pidämme sitä varten varalla vitsat uunin solassa. Siitä
tulee hauskaa.
_Ruusu_. Tuleeko hauskaa vitsan antamisesta?
_Aina_. Ei, vaan luettaa pieniä lapsia. Ja kiltit lapset saavat
leikitellä meidän nukeillamme. Nukkekaapin otamme mukaan.
_Ruusu_. Kyllä. Ja joka pyhä käymme kirkossa.
_Aina_. Mutta kun sataa ja on ruma ilma, luemme saarnan kotona.
_Ruusu_. Ja sitten iltapäivällä tulevat ne kaikki meille: sinun isäsi
ja minun isäni, sinun äitisi ja minun äitini, molemmat mummomme ja
Mimmi ja Anni ja Eliina ja koko konkkaronkka.
_Aina_. Niin, siitä tulee oikeat pidot. Meidän on varustettava
lihamylly.
_Ruusu_. Ja kakkupannu. Kuuleppas, minä osaan tehdä leivoksia.
_Aina_. Taikka myöskin paistamme torttuja. Panemmeko Lasten kuvalehteä
ja Sirkkaa [lasten sanomalehtiä] torttupaperiksi?
_Ruusu_. Eikö se olisi pahoin tehty?
_Aina_. Ei, emme me niitä ota, ne ovat niin hauskat lukea.
_Ruusu_. Niin ovat. Kuules, me paistamme torttuja "sodalla"; suuret
sanomalehdet ne juuri siihen kelpaavat. Meidän pitää myöskin hankkia
mansikoita ja maitoa.
_Aina_. Taikka vaapukoita ja maitoa. Ja mustikkakreemiä ja
puolukkapuuroa ja mesimarjahilloa ja muuramia. Kyllä minä osaan laittaa
hyvää ruokaa.
_Ruusu_. Ja minulla on nukkien kokkikirja. Sitä paitsi laitamme
lintupaistia gurkkujen kanssa.
_Aina_. Ja tuoretta lohta spenaatin kanssa. Vai otammeko sen sijaan
munia?
_Ruusu_. Ja retiisejä ja punajuurikoita ja persiljaleivoksia. Emmehän
huoli lihasopasta?
_Aina_. Emme, keitämme vain rusinasoppaa, ja panemme siihen hyvin
paljon rusinoita.
_Ruusu_. Siitä tulee oikein hauskaa!
(Kaksi köyhää lasta tulee pitkin tietä ja pysähtyy leikkikentän
kohdalle.)
_Aina_. Nuo varmaankin mieluisemmin söisivät lihasoppaa. Kysykäämmepäs
heiltä. Mitä te söitte tänään päivälliseksi?
_Köyhä poika_. Emme me ole syöneet päivällistä.
_Ruusu_. No, mitä sitte söitte aamiaiseksi?
_Köyhä tyttö_. Emme me ole syöneet aamiaistakaan, pikku mamseli.
_Aina_. Mutta sehän on kauheata. Ehkä että ole juoneet edes kahviakaan
leivän kanssa?
_Poika_ (kummastuen). Kahviako?
Tyttö. Emme me ole koskaan nähneetkään kahvia, pikku mamseli.
_Ruusu_. No olettehan ainakin syöneet maitoa vehnäkorppujen kanssa?
_Poika_. Eilisiltana saimme leipäpalasen tuolta kylästä.
_Aina_ (katsoen Ruusua). He ovat _eilisiltana_ syöneet kuivaa leipää!
_Ruusu_ (katsoen Ainaa). Ja me tässä mietiskelemme kaikkea hyvää, mikä
vain paraiten maistuisi!
_Aina_ (pojalle). Kas, tästä saat rahani, ostakaa itsellenne leipää!
_Ruusu_ (tytölle). Ota sinä minun rahani ja ostakaa sillä maitoa!
_Köyhät lapset_. Jumala siunatkoon teitä, pikku mamselit!
(He astuvat iloisesti edelleen).
_Ruusu_. Mutta mitenkä nyt käy punaisen tupamme?
_Aina_. No, kyllä me kuitenkin kerran saamme tuvan. Minä luin
raamatusta, että ken antaa köyhille, hän lainaa Jumalalle. Kyllä sen
Jumala takaisin maksaa.