Hän voihkaisi äkkiä ja kumartui eteenpäin, tukien näkymätöntä päätään
näkymättömiin käsiinsä.
"Kemp", virkkoi hän, "en ole nukkunut lähes kolmeen vuorokauteen,
paitsi että olen pari kertaa torkkunut tunnin aikaa. Minun täytyy pian
päästä nukkumaan."
"No niin, ottakaa minun huoneeni -- ottakaa tämä huone."
"Mutta kuinka voin nukkua? Jos nukun, pääsee hän karkuun. Uh! Mitä
sillä on väliä?"
"Millaisen haavan te saitte?" kysyi Kemp.
"Ei se mitään -- raapaisi vain verinaarmun. Voi hitto, kuinka minua
nukuttaa!"
"Miksi ette pane maata?"
Näkymätön mies tuntui tarkastelevan Kempiä. "Koska minusta olisi
erikoisen vastenmielistä joutua lähimmäisteni vangiksi", virkkoi hän
hitaasti.
Kemp säpsähti.
"Mikä hupsu minä olen!" sanoi Näkymätön Mies, lyöden kovasti pöytään.
"Nyt olen herättänyt tuon ajatuksen mielessänne."