"Hauskojen Kriketinpelaajien" ravintolassa
Sen kukkulan juurella, mistä raitiotie alkaa, on "Hauskat
Kriketinpelaajat" niminen ravintola. Isäntä nojasi lihavia punaisia
käsivarsiaan myymäläpöytään ja puheli hevosista näivettyneen ajurin
kanssa, samalla kun mustapartainen harmaapukuinen mies pureskeli
korppuja ja juustoa, ryypiskeli Burton-olutta ja jutteli Amerikan
murteella erään toimesta vapaana olevan poliisin kanssa.
"Mistä tuo kiljuminen johtuu?" kysyi näivettynyt ajuri lähtien
äkkiä liikkeelle ja koettaen nähdä kukkulalle matalan ikkunan
likaisenkeltaisen kaihtimen yli. Joku juoksi ohitse ulkona.
"Ehkä on tulipalo", huomautti ravintoloitsija.
Askeleita lähestyi, raskaita juoksuaskeleita, ovi työnnettiin
auki kovalla vauhdilla, ja sisälle syöksyi Marvel märkänä ja
vaatteet epäjärjestyksessä. Hattu oli pudonnut hänen päästään ja
takin kaulus oli reväisty rikki. Sisälle päästyään hän käännähti
suonenvedontapaisesti ja koetti sulkea ovea. Sitä piti raollaan hihna.
"Tulee!" huusi hän, äänen vavistessa kauhusta. "Hän tulee. Näkymätön
Mies! Minun jäljessäni. Jumalan tähden auttakaa, auttakaa!"
"Sulkekaa ovet", sanoi poliisi. "Kuka tulee? Mistä tämä meteli?" Hän
meni ovelle, irroitti hihnan, ja ovi paukahti kiinni. Amerikkalainen
sulki toisen oven.
"Antakaa minun mennä sisälle", sanoi Marvel horjahdellen ja itkien,
mutta pitäen yhä kirjoja kainalossaan. "Antakaa minun mennä sisälle.
Sulkekaa minut jonnekin. Uskokaa minua, hän on kintereilläni. Pujahdin
pakoon häneltä. Hän sanoi tappavansa minut, ja sen hän tekeekin."
"Te olette turvassa", virkkoi mustapartainen mies. "Ovi on suljettu.
Mitä tämä oikein merkitsee?"
"Antakaa minun mennä sisälle", pyysi Marvel ja kiljaisi kovasti, kun
äkkiä kuului isku, joka sai lukitun oven tutisemaan. Sitä seurasi
kiireinen koputus ja huuto ulkopuolelta.
"Halloo", huusi poliisi, "kuka siellä?"
Thomas Marvel alkoi tehdä mielettömiä kyykistyksiä seinälaudoitusta
vastaan, joka näytti ovelta. "Hän tappaa minut -- hänellä on veitsi tai
jotakin sellaista. Jumalan tähden...!"
"Täällähän te olette", sanoi ravintoloitsija. "Tulkaahan tänne." Ja hän
piti koholla tarjoilupöydän kääntölevyä.
Thomas Marvel syöksyi tarjoilupöydän taakse, kun ulkoa kuului
uudistettu sisäänpääsyvaatimus. "Älkää avatko ovea", huusi hän. "_Olkaa
niin hyvä_, älkää avatko. _Minne_ minä kätkeydyn?"
"Tämäkö, tämäkö siis on Näkymätön Mies?" kysyi mustapartainen mies,
toinen käsi selän takana. "Onpa jo aika meidänkin nähdä hänet."
Ravintolan ikkuna lyötiin äkkiä puhki, ja kadulla huudettiin ja
juostiin edestakaisin. Poliisi oli seisonut rahilla ja tuijottanut
ulos, koettaen nähdä kuka oli oven takana. Hän laskeutui kulmakarvat
koholla. "Hän se on", virkkoi hän. Ravintoloitsija seisoi vierashuoneen
oven edessä, joka oli nyt lukittu Thomas Marvelin jälkeen, tuijotti
särjettyyn ikkunaan ja tuli molempien toisten miesten luo.
Kaikki oli äkkiä käynyt hiljaiseksi. "Jospa minulla olisi patukkani",
sanoi poliisi mennen epävarmasti ovelle. "Kun me kerran avaamme, tulee
hän sisään. Ei häntä voi pidättää."
"Älkääpä kovin kiirehtikö tuota ovea avaamaan", sanoi näivettynyt ajuri
levottomasti.
"Vetäkää salvat syrjään", virkkoi mustapartainen mies, "ja jos hän
tulee..." Hän näytti kädessään olevaa revolveria.
"Se ei käy päinsä", väitti poliisi. "Siitä tulisi murha."
"Tiedän kyllä, missä maassa olen", vastasi partaniekka. "Minä laukaisen
hänen sääriinsä. Vetäkää salvat pois."
"En, kun tuo kapine on takanani", vastasi ravintoloitsija, joka
kurkisteli ikkunankaihtimen yli.
"Sama se", sanoi mustapartainen mies ja kumartuen, revolveri valmiina,
veti ne itse syrjään. Ravintoloitsija, ajuri ja poliisi tekivät
täyskäännöksen.
"Tulkaa sisään", sanoi partaniekka matalalla äänellä astuen syrjään ja
katsellen pistooli selän takana salvattomiin oviin. Ei kukaan tullut
sisään, ovi pysyi suljettuna. Viiden minuutin kuluttua, kun toinen
ajuri työnsi päänsä varovasti sisään, he odottivat yhä, ja eräät
levottomat kasvot kysyivät tietoja.
"Ovatko talon kaikki ovet lukossa?" kysyi Marvel. "Hän kuljeksii ympäri
saalista väijymässä. Hän on taitava kuin piru."
"Hyvä Jumala!" huudahti rehevä ravintoloitsija. "Jos se pääsee
takaovesta! Pitäkää silmällä ovia! Kuulkaahan!" Hän vilkaisi avuttomana
ympärilleen. Vierashuoneen ovi paukahti kiinni, ja he kuulivat avaimen
kiertyvän lukossa. "Sitten on vielä ovi pihalle päin ja yksityishuoneen
ovi. Pihaovi..."
Hän syöksyi ulos ravintolahuoneesta.
Minuutin kuluttua hän ilmestyi jälleen, kädessään leikkausveitsi.
"Pihaovi oli auki", virkkoi hän ja hänen paksu alahuulensa venähti.
"Hän voi nyt olla talossa", huomautti ensimmäinen ajuri.
"Hän ei ole keittiössä", sanoi ravintoloitsija. "Siellä on kaksi
naista, ja minä olen pistellyt siellä joka tuumanalan tällä pienellä
pihviveitsellä, eivätkä he luule hänen tulleen sisälle. He ovat
huomanneet --"
"Oletteko pannut sen kiinni?" kysyi ensimmäinen ajuri.
"Minä olen ymmällä", sanoi ravintoloitsija.
Partaniekka pani revolverin entiseen asentoon. Juuri silloin painettiin
tarjoilupöydän luukku kiinni, ja salpa naksahti. Samassa pamahti
oven ripa kauheasti jytisten, ja vierashuoneen ovi lensi auki. He
kuulivat Marvelin kiljahtavan kuin ansaan joutuneen jäniksenpojan, ja
heti kapusivat toiset tarjoilupöydän yli hänen avukseen. Partaniekan
revolveri pamahti, ja vierashuoneen peräseinällä riippuva kuvastin
välähti ja putosi murskautuen ja kilisten lattialle.
Mennessään vierashuoneeseen huomasi ravintoloitsija Marvelin
omituisesti kyyristelevän ja rimpuilevan pihalle ja keittiöön vievää
ovea vasten. Ovi lensi auki ravintoloitsijan viivytellessä, ja Marvel
raahautui keittiöön. Kuului parkaisu ja kattiloiden kalinaa. Marvel,
pää kumarassa ja itsepintaisesti pitäen vastaan, työntyi keittiön
ovelle, ja salvat vedettiin syrjään.
Poliisi, joka oli koettanut sivuuttaa ravintoloitsijan, hyökkäsi sisään
toisen ajurin seuraamana, tarttui Marvelin kauluksesta kiinni pitelevän
näkymättömän käden ranteeseen, sai iskun kasvoihinsa ja hoiperteli
taaksepäin. Ovi avautui, ja Marvel teki hurjan ponnistuksen voidakseen
pysytellä sen takana. Silloin ajuri tarttui jonkun niskaan.
"Nyt sain hänet käsiini", virkkoi ajuri.
Ravintoloitsijan punaiset kädet raapaisivat näkymätöntä.
"Tässä hän on", sanoi ravintoloitsija.
Thomas Marvel, joka oli päässyt irti, lysähti äkkiä lattialle ja
koetti ryömiä tappelevien miesten säärien taakse. Kamppailua jatkui
ovensyrjän likellä. Näkymättömän Miehen ääni kuului ensimmäisen kerran
kimeänä kiljahduksena, kun poliisi astui hänen jalalleen. Sitten hän
huusi kiihkeästi, ja hänen nyrkiniskujaan sateli joka taholle kuin
varstoista. Äkkiä ajuri kiljaisi ja painui kumaraan, saatuaan potkun
vatsaansa. Keittiöstä vierashuoneeseen vievä ovi läjähti kiinni ja
salasi Thomas Marvelin peräytymisen. Miehet huomasivat pitävänsä kiinni
tyhjästä ilmasta ja tappelevansa sen kanssa.
"Minne hän on mennyt?" huusi partaniekka. "Ulosko?"
"Tätä tietä", virkkoi poliisi mennen pihalle ja jääden sinne seisomaan.
Tiilikiven kappale lensi viuhuen hänen päänsä ohi ja särkyi keittiön
pöydälle kasattujen saviastioiden sekaan.
"Minäpä näytän hänelle!" huusi mustapartainen mies, ja äkkiä
kiilsi poliisin olkapään yläpuolella teräspiippu, ja viisi luotia
seurasi toinen toistaan siihen hämärään, josta kivi oli heitetty.
Laukaistessaan liikutti partaniekka kättään vaakasuorassa kaaressa,
joten hänen panoksensa lensivät säteittäin ahtaalle pihalle niinkuin
pyörän puolat.
Seurasi hiljaisuus. "Viisi patruunaa", virkkoi mustapartainen mies. "Se
oli parasta. Neljä ässää ja lisäksi mustapekka. Tuokaa lyhty ja tulkaa
haeskelemaan hänen ruumistaan."