Ja sitten taas: "Nähtävästi ei. Jos poliisi ajaisi teitä takaa, ette
voisi olla paksummissa kääreissä ja siteissä."
Gleesonin nurkassa hän näki Hallin, joka oli äskettäin nainut "Vaunujen
ja Hevosten" majatalon emännän ja nyt ajoi Ipingin vaunuja, kun ihmiset
sattumalta niitä tarvitsivat, Sidderbridge Junctioniin, ja joka nytkin
oli sieltä paluumatkalla. Hall oli selvästikin "pysähtynyt vähän"
Sidderbridgeen hänen ajotavastaan päättäen. "Mitä kuuluu, Teddy?" kysyi
hän ohi mennessään.
"Teillä on eri veikeä olento kotona."
Hall pysähdytti hevosensa puhelunhaluisena. "Mikä se on?" kysyi hän.
"Kummallisen näköinen vieras on asettunut 'Vaunuihin ja Hevosiin'",
virkkoi Teddy. "Totta totisesti!"
Ja hän ryhtyi elävin värein kuvailemaan Hallille tätä eriskummaista
vierasta. "Tuntuu vähän valepuvulta, vai mitä? Minä haluaisin nähdä
ihmisen kasvot, jos ottaisin hänet vastaan _omiin_ huoneisiini", lisäsi
Henfrey. "Mutta naiset ovat niin luottavaisia -- kun on puhe vieraista.
Hän on ottanut haltuunsa teidän huoneenne eikä ole edes ilmoittanut
nimeään, Hall."
"Oikeinko tuo on totta?" virkkoi Hall, jolla oli hidas käsityskyky.
"Kyllä", vastasi Teddy. "Viikoksi. Mikä hän lieneekin, ette pääse
hänestä eroon viikon päiviin. Ja hän odottaa monia matkalaukkujaan
huomenna, niinkuin hän sanoo. Toivokaamme, ettei niissä ole kiviä,
Hall."
Hän kertoi Hallille, kuinka hänen tätiään oli Hastingsissa huiputtanut
eräs matkustaja, jonka laukut olivatkin tyhjät. Näin hän jätti Hallin
epämääräiseen ja arvelevaan mielentilaan. "Lähdeppäs liikkeelle, vanha
tammani", virkkoi Hall. "Minun täytyy tosiaankin ottaa asiasta selvä."
Teddy tallusteli edelleen, mieli tuntuvasti keventyneenä.
Mutta sen sijaan, että olisi ottanut "selvän asiasta", Hall sai
palatessaan kovan läksytyksen vaimoltaan, koska oli viipynyt
Sidderbridgessä niin kauan. Ystävällisiin kysymyksiin hän sai tiuskivia
eikä suinkaan tarkkoja vastauksia. Mutta Teddyn kylvämä epäluulon
siemen iti Hallin mielessä tällaisesta masentavasta kohtelusta
huolimatta.
"Ette te naiset kaikkea ymmärrä", virkkoi Hall, päättäen ottaa
varmemman selon oudon miehen persoonasta ensimmäisessä sopivassa
tilaisuudessa. Ja hänen mentyään nukkumaan noin puolikymmenen aikaan
Hall astui hyvin taistelunhaluisena vierashuoneeseen, katseli ankarasti
vaimonsa kalustoa nimenomaan näyttääkseen, ettei matkustaja ollut
täällä isäntä, ja tutki vähän ylenkatseellisesti erästä vieraan
jättämää paperiarkkia, jossa oli matemaattisia tehtäviä. Vetäytyessään
makuulle hän neuvoi rouva Hallia tarkoin katselemaan uuden tulokkaan
matkakapineita, kun ne tulisivat seuraavana päivänä.
"Pidähän huolta omista asioistasi, Hall", sanoi rouva Hall, "minä kyllä
hoidan omani".
Hän oli sitäkin halukkaampi näykkimään Hallia, kun vieras epäilemättä
oli harvinaisen outo matkustaja, josta hän itsekään ei suinkaan
ollut varma. Puoliyön aikaan hän heräsi unesta, jossa oli nähnyt
suunnattomien, valkeiden, nauriintapaisten päiden laahautuvan
jäljessään loppumattomien kaulojen huipulla, suurten mustien silmien
hehkussa. Mutta järkevä nainen kun oli, hän hillitsi kauhunsa, kääntyi
ja vaipui jälleen uneen.