Kaikkien palkka maksetaan.
Kun käsittämättömät salaisuudet kaikki olivat selvinneet, tuli
vihdoinkin päivän valoon Hugh Hendonin tunnustuksen kautta, että
hänen vaimonsa ainoastaan Hugh'in käskystä oli kieltänyt ja jättänyt
tunnustamatta Miles'in tuona päivänä Hendon Hall'issa -- käsky, jota
kannatti ja vahvisti se täydelleen uskottu vakuutus Hugh'in puolelta,
että ellei lady Edith selittänyt Miles Hendonin hänelle tuntemattomaksi
ja pysynyt tässä vakuutuksessaan, hän, Hugh, tappaisi vaimonsa; jonka
perästä Edith oli sanonut: "ota henkeni, en pane arvoa siihen -- enkä
minä kiellä Miles'iä". Tähän oli Hugh vastannut tahtovansa säästää lady
Edith'in, mutta murhauttaa salassa Miles'in! Se oli ratkaissut asian;
vaimo parka oli antanut sanansa ja pysynyt siinä.
Hugh'ia ei kenkään syyttänyt hänen uhkauksistaan tai veljensä
tilusten tai arvonimen varkaudesta, koska ei hänen vaimonsa eikä
veljensä tahtoneet todistaa häntä vastaan -- ja kosk'ei edellinen
olisi saanutkaan sitä tehdä, vaikka olisi tahtonutkin. Hugh hylkäsi
vaimonsa ja muutti mannermaalle, jossa hän pian sen jälkeen kuoli;
ja hänen leskensä kanssa meni Kentin uusi kreivi naimisiin. Suuret
juhlallisuudet ja tuliaiset vietettiin Hendon'in kylässä, kun
vastanainut pariskunta ensimmäisen kerran tuli sen Hall'iin.
Tom Cantyn isää ei enää koskaan kuulunut, ei näkynyt.
Kuningas etsitti sen maamiehen, joka oli polttomerkitty ja myyty
orjaksi, antoi raastaa hänet olosta ja elämästä ryövärijoukossa ja pani
hänet ansaitsemaan leipänsä rehellisellä tavalla.
Samaten vapautti kuningas vanhan lakimiehen varkaudesta ja luovutti
hänen sakkonsa. Hän laitatti hyvän kodin ja elatuksen niiden kahden
baptistivaimon tyttärille, joiden hän näki palavan roviolla, ja
toimitti runsaan rangaistuksen sille virkailijalle, joka oli niin
ansaitsemattomasti ruoskinut Hendon'ia.
Hän pelasti hirsinuorasta sen nuorukaisen, joka oli ottanut kiinni
karanneen haukan, sekä samaten vaimon, joka oli näpistänyt vaatepalasen
eräältä kutojalta; mutta sitä vastoin hän myöhästyi pelastaaksensa sen
miehen hengen, joka oli tappanut eläimen kuninkaallisessa puistossa.
Hän osoitti suosiota tuomarille, joka oli ollut myötätuntoinen hänelle
silloin, kun häntä syytettiin porsaan varastamisesta, ja hänellä oli
ilo nähdä miten tämä laupias mies yhä nousi yleisessä kunnioituksessa
ja tuli arvoisaksi mieheksi.
Niin kauvan kun kuningas eli, oli se hänen riemujaan, kun hän sai
kertoa seikkailuistaan aina siitä hetkestä asti, kun vahtimies ajoi
hänet pois palatsin portista, siihen sydänyöhön saakka, kun hän,
kätkeytyneenä kiirehtivien työmiesten joukkoon, onnistui hiipimään
sisään Westminster Abbey'hin ja kätkeytymään Tunnustajan hautaholviin,
missä hän nukkui niin sikeästi ja pitkään seuraavana päivänä, että
hän oli jäämäisillään pois koko kruunausjuhlasta. Hän sanoi, että
näiden tapausten kertominen niin useasti lähinnä tarkoitti sitä, että
ne pysyisivät hänen muistissaan ja hänen kansansa siis saisi hyötyä
niiden hedelmistä. Ja niin hän myös aina kertoisi niistä, niin kauvan
kun hän eläisi, ja tämä pitäisi nuo surulliset tapaukset tuoreina hänen
muistissaan, ja laupeuden lähde pulppuisi aina hänen sydämmestään.
Miles Hendon ja Tom Canty pysyivät kuninkaan ystävinä koko hänen lyhyen
hallituksensa aikana ja surivat häntä vilpittömästi hänen kuoltuaan.
Oivallinen Kent'in kreivi oli liian hienotunteinen nauttiakseen
kaikissa tiloissa erityistä etuoikeuttaan; mutta hän käytti sitä
kaksi kertaa ennen muuttoaan tästä maailmasta -- kerran kuningatar
Maryn noustessa valtaistuimelle ja kerran kuningatar Elisabethin.
Eräs hänen jälkeläisensä käytti sitä Jaakko I:n noustessa samalle
istuimelle. Ennenkun hänen poikansa ryhtyi sitä nauttimaan oli lähes
neljännes vuosisataa mennyt umpeen ja "Kentien privilegio" melkein
hälvennyt ihmisten muistista. Kun sentähden Kentin kreivi siltä
ajalta ilmestyi Kaarlo I:n ja hänen hovinsa eteen ja istui alas
kuninkaansa läsnä-ollessa, saadakseen sukunsa oikeuden vahvistetuksi
ja ikuistetuksi, oli hämmästys ja harmi suuri! Mutta asia selvitettiin
pian, ja etuoikeus vahvistettiin. Viimeinen kreivi tästä suvusta kaatui
sodassa Cromwellin aikana, paljastaen miekkansa kuninkaan puolella, ja
tämä oudonlainen etuoikeus loppui häneen.
Tom Canty eli hyvin vanhaksi mieheksi valkoisine, kunnianarvoisine
suortuvineen ja ulkonäköineen muuten, joka kaikin puolin tarjosi
kunnioitusta. Ja kunnioitusta saavutti hän koko elinaikanaan, johon
vaikutti sekin, että hän aina esiintyi omituisessa puvussaan, joka
muistutti ihmisiä siitä, että hän "aikoinaan oli kuninkaan valtaa
harjoittanut". Missä ikinä hän näyttäytyikin, väistyi väkijoukko
syrjään antaen hälle tietä ja kuiskaten toinen toiselleen: "Lakki
päästä, kuninkaan suosikki tulee!" -- ja niin he tervehtivät häntä ja
saivat palkkioksi hänen ystävällisen hymyilynsä -- ja siihen pantiinkin
arvoa, sillä olipa hänen historiansa kunniakas.
Niin, kuningas Edvard VI eli ainoastaan muutamat vuodet, mutta hän eli
ne kunnialla. Useasti kyllä, kun joku korkeavirkainen pappismies, joku
kruunun loistava vasalli teki muistutuksia hänen lauhkeuttansa vastaan
ja sanoi, että se ja se lakimääräys, jota hän aikoi lieventää, oli
kyllin suopea tarkoitukseensa eikä aiheuttanut mitäkään kärsimyksiä tai
sortoa, silloin käänsi nuori kuningas surumieliset, sielukkaat, suuret
silmänsä, joista laupeus levisi häntä vastaan ja vastasi --
"Mitä tiedät _sinä_ kärsimyksistä ja sorrosta? Minä ja mun kansani
tiedämme, vaan sinä et."
Edvard VI:n hallitus oli erittäin lempeä näille tuimille ajoille.
Nyt, kun sanomme hänelle jäähyväiset, pitäkäämme tämäkin muistissamme
hänelle kiitokseksi.
Viiteselitykset:
[1] Nykyajan Englannissa ovat ikkunat lykättävät ylös alas.
[2] Kristuksen vierasmajassa -- _Christ's Hospital_ -- ei alkuansa
ollut mitään _koulua_; sen työnä oli vain ottaa huostaansa orpolapsia
kaduilta, antaa heille suojaa, elatusta ja vaatteita. Timb'in
_Curiosities of London_.
[3] Tämän hallituksen (Henrik VIII) loppupuoleen saakka ei viljelty
salaatia, porkkanoita, nauriita tai muita syötäviä juuriaineksia
Englannissa. Se vähäinen määrä, mitä nautittiin näitä kasviksia,
tuotiin maahan Hollannista ja Flandersista. Kuningatar Katarina
oli, kun hän halusi vähän salaatia, pakoitettu lähettämään sinne
sanansaattajan asian alkain. Hume'n _History of England_.
[4] Jos Henrik VIII olisi elänyt muutamia tuntia kauvemmin, olisi
hänen käskynsä herttuan surmaamiseksi pantu toteen. Mutta kun
sanoma saapui Toweriin, että kuningas itse oli kuollut viime yönä,
kieltäytyi linnan päällikkö noudattamasta käskyä; eikä olisi ollut
soveliasta Neuvoskunnalle alkaa uutta hallitusta toimeenpanemalla
kuolemanrangaistusta, johon kuningaskunnan jaloin aatelismies oli
tuomittu niin väärän ja tirannillisen käskyn kautta. Hume'n _History of
England_.
[5] Paronetti -- baronet -- on aatelismies baron'in (vapaaherran) ja
knight'in (ritarin) välillä. _Barones minores_ (pienemmät vapaaherrat,
baronetit) eivät, niinkuin lordit, synnyltään saaneet olla Parlamentin
ylihuoneen istunnoissa äänestämässä.
[6] Kingsale'n lordit, jotka ovat de Courcy'n jälkeläisiä, nauttivat
vielä tänä päivänäkin tätä kummallista etuoikeutta.
[7] Hume.
[8] Hume.
[9] Jaakko I:llä ja Kaarle II:lla oli pieninä ollessaan piiskapojat,
jotka ottivat selkäänsä heidän puolestaan, kun he itse tekivät virheitä
opetustunneilla. Minä olen sentähden uskaltanut varustaa pienelle
prinssillenikin yhden semmoisen.
[10] Leigh Hunt'in teos "_The Town_", sivu 408.
[11] "Päämies" käyttää tässä varkaiden kieltä, jonka kautta sanat
oikeastaan soivat toisin.
[12] Katso "The English Rogue". London, 1665.
[13] Vanha kirja _The English Rogue_ tekee tämän hullunkurisen
rajoituksen: _above the value of thirteen pence ha' penny_.
[14] Tekijä osoittaa eri muistutuksessa nämä ja muut tässä luvussa
mainitut rankaisutavat laillisiksi mainiten lähteenä toht. J. Hammond
Trumbull'in teoksen: _Blue Laws, True and False_.
[15] Ks. Hume'n England.
[16] Englannin, joista 7 menee yhteen suomalaiseen.
[17] "Christ's Hospital", köyhäin orpolapsien kasvatuslaitos Lontoossa,
jonka suunnitelma lujentui kuningas Edvard VI:n kautta, on laskenut
ulos oppilaita, joista monta on saavuttanut maailman maineen, kuten
esim.: Josua Barnes (Anakreon ja Euripides kirjailijain tulkitsija);
Jeremias Markland (kuuluisa kirjallisuuden, erittäinkin kreikkalaisten
mestariteosten tutkija); Samuel Richardson (novellien kirjoittaja);
Thomas Mitchell (Aristofaneksen kääntäjä); Thomas Barnes (Times-lehden
monivuotinen toimittaja); Coleridge, Camden y.m.