"Tietäkää sitten kaikki, ladyt, lordit ja herrat, että tää mies on
minun uskollinen ja rakas palvelijani, Miles Hendon, joka on auttanut
minua oivallisella miekallaan ja pelastanut ruhtinaansa ruumiillisesta
väkivallasta, kenties kuolemasta -- ja että hän sentähden on ritari,
kuninkaan käden kautta. Tietäkää myöskin, että hän on tehnyt vielä
suuremman palveluksen, pelastanut näet kuninkaansa julkisen ruoskinnan
häpeästä, ottaen itse jalomielisesti kärsittäväkseen verilöylyn,
ja että hän palkinnoksi tästä kuulumattomasta työstä on koroitettu
Englannin pääriksi, Kentin kreiviksi, että hän myöskin on saava kultaa
ja tiluksia, jotka vastaa tätä arvoa. Ja lisäksi vielä -- se etuoikeus,
jota hän vastikään on harjoittanut, on hänen, kuninkaan suosiosta;
sillä me olemme määränneet, että hänen sukunsa päämiehillä olkoon
oikeus istua Englannin kuninkaan läsnä-ollessa, nyt ja aina, niinkauan
kuin maan kruunu pysyy. Älkää vaivatko häntä."
Kaksi henkilöä, jotka jonkun viivytyksen tähden olit saapuneet
maalta vasta sinä aamuna ja tulleet tähän vastaanottosaliin vasta
viisi minuuttia sitten, seisoi kuunnellen näitä sanoja ja tuijottaen
milloin kuningasta, milloin linnun pelätystä valtaistuimen lähellä
-- jonkunmoisella tylsällä kauhistuksella. Nämä olit sir Hugh ja
lady Edith. Mutta uusi kreivi ei heitä huomannut. Hän yhä huikaili
hämmästyksissään kuningasta mumisten itsekseen --
"Oh, herra Jumala! _Tämäkö_ siis on mun kerjäläispoikani? Tämäkö mun
mielipuoleni? Tämäkö siis hän, jolle _minä_ tahdoin osoittaa mitä
suuruus muka on, näyttäessäni hänelle seitsemänkymmentä huonettani ja
seitsemänkolmatta palveliaani? Tämäkö hän, josta minä luulin, ettei hän
ikinä ollut tiennyt muista vaatteista kuin repaleista, että potkut olit
hänen passinaan ja rikat hänen ruokanaan! Tämänköhän _minä_ tuumasin
ottaa ottopojaksi ja tehdä kunnon mieheksi? Oi, jospa mulla olis säkki,
johon pistäisin kurjan pääni!"
Mutta sitten hänen sievät tapansa yhtäkkiä palasivat; hän pani
polvilleen ja vannoi, ojentaen kuninkaalle kätensä, uskollisuuden ja
kuuliaisuuden valan maistansa ja arvonimistään. Sitten meni hän ylös ja
astui kunnioittaen syrjään yhä kaikkein läsnäolevani katsottavana -- ja
monien kadehtimana myös.
Nyt huomasi kuningas sir Hugh'in ja huudahti vihastuneella äänellä ja
hehkuvin silmin --
"Kiinni tuo ryöväri! hän on menettänyt varastamansa tilukset ja väärät
arvonimensä. Pankaa hänet lukkojen taa, kunnes toisin määrään."
Entinen sir Hugh vietiin pois. Kuului liikettä salin toisesta päästä.
Kokoutuneet väistyivät syrjään ja Tom Canty oudossa, mutta rikkaassa
puvussa astui esiin näiden elävien muurien välitse, erään marsalkan
johtamana. Hän polvistui kuninkaan eteen, joka sanoi --
"Olen saanut tietää mitä viime viikkoina on tapahtunut, ja minä olen
tyytyväinen sinuun. Sinä olet hallinnut valtakuntaa oikealla kuninkaan
viisaudella ja armolla. Olethan löytänyt äitisi ja sisaresi jälleen?
Olet -- hyvä; he saavat, kun saavatkin, turvaa elinajakseen -- ja sun
isäsi on käyvä hirteen, jos sinä niin tahdot ja laki sen myöntää.
Tietäkää myös te kaikki, jotka kuulette mun ääneni, että tästä päivästä
lähtien ne, joilla on majaa ja turvaa Kristuksen Hospitaalissa ja
nauttivat kuninkaan suosiota, tulevat saamaan ravintoa niin hyvin
hengelleen ja sydämmelleen kuin ruumiilleen. Ja tämä poika on asuva
siellä kuolemaansa asti ja oleva päällikkönä sen kunnioitetussa
virkamies-kunnassa. Ja koska hän on ollut kuninkaana, niin on se myös
oikeus ja kohtuus, että hänelle tulee jotain muutakin kuin tavallista
kunnioitusta. Sentähden huomatkaa tarkoin tämä hänen juhlapukunsa;
sillä siitä hän on tuleva tunnetuksi, eikä kenkään saa sitä jäljitellä.
Ja minne ikinä hän tuleekin, niin on se puku muistuttava ihmisille,
että hän aikoinaan on kuninkaan paikalla ollut, ja käsken minä kaikkia
nöyrästi tervehtimään häntä ja tekemään hälle kunniaa. Hänellä on
valtaistuimen suoja, hänellä on kruunu turvaksensa, hän on tuleva
nimitetyksi ja kutsutuksi arvonimellä: 'Kuninkaan suosikki'."[17]
Onnellinen Tom Canty nousi, painoi suudelman kuninkaan kädelle ja
poistui. Hän ei huomannut aikaa, vaan riensi äitinsä luo kertomaan
hänelle ja Nan'ille ja Bet'ille kaikki tapahtumansa ja ilostuttamaan
heitä suurilla uutisillaan.