"Le roi est mort -- vive le roi."
Päivän sarastaessa seuraavana aamuna heräsi Tom Canty raskaasta
unestaan ja avasi silmänsä pimeässä. Hetkisen makasi hän hiljaa kokien
saada selkoa epäselvistä aatoksistaan ja hämäristä muistoistaan,
pusertaen niistä jonkunmoista ajatusta. Sitten hältä yhtäkkiä pääsi
ihastunut, vaikka varovainen huudahus --
"Nyt näen sen, näen sen kaikki tyyni! Jumalan kiitos, olen viimeinkin
hereillä! Hei, ilo! Hiiteen, suru! No, Nan! Bet! Potkaiskaa oljet
pois ja rientäkää tänne, niin minä ajan uskomattomiin korviinne mitä
hulluimman unen, minkä koskaan yön henget ovat keksineet ihmissielun
kummaksi. No, Nan, sanon mä! Bet!"