"Kuningas on kuollut!"
Kuten yhteisestä päätöksestä kallistui kaikkien päät rinnoille.
Hetkisen aikaa oltiin niin; mutta sitten pantiin miehissä polvilleen,
kädet kurotettiin Tomia kohti ja valtava riemuhuuto nousi, joka näytti
jyskyttävän kartanoa --
"Kauvan eläköön kuningas!"
Tom raukan sokaistut silmät vaelsivat väräjävinä tämän tärisyttävän
näytelmän ylitse ja seisahtuivat viimein polvistuneihin prinsessoihin
hänen vieressään, hetkiseksi, sitten taasen Hertfordin kreiviin. Hänen
kasvoillaan heijasti äkillinen aije. Matalalla äänellä lausui hän lord
Hertfordin korvaan --
"Sanokaa mulle uskollisesti, totuuden ja kunnian kautta! Jos minä
nyt lausuisin käskyn, jota ei kellään muulla kuin kuninkaalla olisi
oikeutta lausua, tulisiko semmoinen käsky noudatetuksi? eikö kenkään
nousisi minua vastustamaan?"
"Ei, ei kenkään näissä valtakunnissa; vaan teidän persoonassanne, minun
hallitsijani, on Englannin majesteetin valta. Te olette kuningas --
teidän sananne on lakia."