Juhlakulku joella.
Kello yhdeksän illalla loisti laaja joenpuoleinen osa palatsista
häikäisevästä valosta. Joki itse oli, niin kauvas kuin silmä
kannatti City'in päin, niin tiheästi peitettynä soutuveneillä ja
huvialuksilla, kaikki koristettuina värillisillä lyhdyillä ja aaltojen
hiljaisesti tuudittamina, että joki oli hehkuvan, äärettömän puutarhan
kaltainen, jonka kukkasia kesätuuli hiljaa liikutteli. Suuri terassi
kivipenkereineen, joka johti alas jokeen ja oli kylliksi tilava
saksalaisen ruhtinaskunnan koko armeijalle heilua, se kelpasi nähdä,
rivineen kuninkaallisia partuskamiehiä loistavissa tamineissa ja
joukkoineen kalliisti puettuja palvelijoita, jotka juoksivat ylös alas,
edestakaisin valmistuksien hommissa.
Nyt annettiin eräs komento, ja heti katosi jokainen elävä sielu
penkeriltä. Ilma kävi oikein raskaaksi odotuksen ja jännityksen
hiljaisuudesta. Niin kauvas kuin silmä kantoi, saattoi nähdä
ihmislaumojen nousevan veneissä, varjostavan silmiään lyhtyjen ja
soihtujen valosta ja tarkkaavan palatsia.
Jono, jossa oli neljä- tai viisikymmentä huvialusta, laski ylöspäin
rappusiin. Ne olit rikkaasti kullatut ja niiden korkeat keulat ja perät
kaunistetut taiteellisilla veistoksilla. Muutamat näistä veneistä
olit koristetut lipuilla ja viirikkeillä, toiset, kultakankailla
ja verhoilla, joissa oli koruompeloituja vaakunakilpiä; toiset
taasen silkkilipuilla, joissa oli lukemattomia pieniä kulkusia,
jotka päästelivät hillittyjä säveliä iloisaa soitantoa joka kerta
kun tuulenviimat välähtelit lipuissa; toisilla, joilla oli vielä
korkeampi vaatimus, ne kun kuuluivat aatelisille prinssin lähimmässä
ympäristössä, oli laitansa ihailtavasti kaunistettu kilvillä, joissa
vaakunat loistivat tuhansin sätein. Jokaista valtiovenettä hinasi
tenderi. Paitsi soutajia oli joka tenderissä joukko aseenkantajia
kiiltävissä kypärissä ja rintahaarniskoissa sekä soittokunta.
Odotetun juhlakulkueen etujoukko, komppania partuskamiehiä, ilmestyi
nyt suurelle portille. "Ne olit puetut musta- ja ruskeajuomuisiin
housuihin, samettilakkeihin, joiden sivuissa oli hopearuusuja,
költereihin ruskeanpunaisesta ja sinisestä verasta, jotka oli
koristettu sekä edestä että takaa kolmella kultaan kudotulla
höyhenellä, prinssin vaakunalla. Heidän partuskasauvansa olit
peitetyt tulipunaisella sametilla, kiinnitettynä kultanauloilla, sekä
koristetut tupsuilla. Jakautuen oikealle ja vasemmalle, muodostivat he
kaksi pitkää riviä, jotka ulottuivat palatsin portilta veden reunaan
saakka. Paksun, raitaisen kankaan eli maton käärivät sitten auki ja
asettivat alas näiden rivien väliin prinssin kulta- ja purppurapukuihin
puetut palvelijat. Kun tämä oli tehty, kaikui sisältäpäin torvien
alkusoitto. Vilkas vastine vyörähti soittokunnilta veden päällä, ja
kaksi marsalkkaa, valkoiset airueensauvat kädessä, astui hitailla
ja juhlallisilla askelilla portista. Heitä seurasi upseeri pitäen
kansalaissauvaa, hänen perästään tuli toinen kantaen City'n miekkaa;
sitten useampia virkamiehiä City'n suojeluskunnasta, täydessä
paraatipuvussa ja kunniamerkkeillä hihoissaan; sitten sukkarihman
tähtikunnan marsalkka airuetakissaan; sitten useampia ritaria Bathin
tähtikunnasta, jokaisella valkoinen nauha hihoissaan; sitten esquirit;
sitten tuomarit tulipunaisissa puvuissaan ja lakeissaan; sitten
Englannin lordkansleri tulipunaisessa kaapussaan, joka oli auki edestä
ja reunustettu oravannahoilla; sitten lähetyskunta kaupunginvanhimmista
punaisissa vaipoissaan; ja sitten päämiehet muutamista ammattikunnista,
heidän juhlapuvuissaan. Nyt tuli kaksitoista Ranskan herraa
loistavissa puvuissa, se on: valkoisissa, kullalla ripsoitetuissa
damastiröijyissä, lyhyissä, punaisissa samettivaipoissa, jotka oli
reunustettu orvokinvärisellä taftisilkillä, ja lihankarvaisissa
polvihousuissa; ja he astuivat rappusia alaspäin, he kuuluivat Ranskan
lähettilään seurueeseen, ja heitä seurasi kaksitoista herraa Espanjan
lähettilään saattojoukosta, puettuja mustaan samettiin ilman mitään
muuta koristusta. Niiden perästä tuli useampia Englannin aatelismiehiä
seurueineen."
Uusi torvien soitto kaikui sisältäpäin; ja prinssin eno, tuo
sittemmin niin mahtava Sommerset'in herttua, astui portista ulos,
puettuna "takkiin mustasta kullatusta kirjosilkistä ja vaippaan
tulipunaisesta satiinista, joka oli kullalla kirjaeltu ja hopeaisella
verkolla päällystetty." Hän kääntyi takaisin, riisui höyhentöyhtöisen
päähineensä, kumartui syvimmässä nöyryydessä ja alkoi astua taaksepäin,
kallistuen kumarruksiin joka askeleelta. Taasen kaikui torvisoitto
kaikumistaan ja sitten juhlallinen julistus: "Tie auki korkealle
ja voimakkaalle lord Edward'ille, Wales'in prinssille!" Korkealle
ilmaan linnan muureista lensi ylös pitkä jono punaisia tulen kieliä,
ja tykit jyrisivät. Tuo sullottu maailma joella puhkesi valtavaan
tuliaispauhinaan, ja Tom Canty, tämän kaiken esine ja sankari, ilmestyi
nähtäviin ja kumarsi kevyesti ruhtinaallista päätään.
Hän oli "loistavasti puettu jakkuun valkoisesta satiinista, joka oli
varustettu etupuolella purppurisekaisesta hopeaharsosta, täytettynä
jalokivillä ja reunustettuna kärpännahalla. Tämän päällä oli hänellä
vaippa valkoisesta kullatusta kankaasta, varustettuna kolmisulkaisella
höyhentöyhtöllä, reunustettuna sinisellä satiinilla, täytettynä
helmillä ja kalleilla kivillä ja kiinnitettynä hohtokivisoljilla.
Hänen kaulassaan riippui sukkarihman tähti ja useampain ulkomaisten
ruhtinasten ritarikuntain merkkiä;" ja missä ikään valo sattui häneen,
salamoivat hohtokivet lumoavalla loistolla. Oi Tom Canty, syntyneenä
viheliäisessä hökkelissä, kasvatettuna Londonin katuojissa ja
tottuneena repaleihin, likaan ja kurjuuteen, mikä näytelmä onkaan tämä!