"Minä olin väärässä, tunnustan sen. Älkää pettäkö minua, suokaa minulle
tämä suosio ystävällisyydestä, niin en ajattele enkä puhu tästä asiasta
enään. Älkää olko kova minua kohtaan, sir, muuten olen minä mennyttä
kalua."
"Olen tyytyväinen, my lord. Älkää sitten vain loukatko toiste, ei
täällä eikä muiden kuulten, ja teidän sananne ovat olevat ikäänkuin
lausumatta. Mutta teidän ei ole tarvis epäillä. Hän on sisareni poika;
eikö ole hänen äänensä, hänen kasvonsa piirteet, hänen koko muotonsa
tutut minulle hänen lapsuudestaan saakka? Mielenvikaisuus voi vaikuttaa
kaikki nuo kummalliset, ristiriitaiset teot, jotka näette hänessä,
ja vielä enemmänkin. Ettekö muista, miten vanha vapaaherra Marley,
tultuaan mielenvikaiseksi, unohti omain kasvojensa piirteet, jotka hän
oli tuntenut kuusikymmentä vuotta, ja luuli ne olevan jonkun toisen,
jopa väittäen itseänsä Maria Magdaleenankin pojaksi, ja sanoen päänsä
olevan espanjalaista lasia, ja, kummallista kyllä, ei hän sallinut
kenenkään siihen koskea, koska tapaturmassa joku varomaton käsi
voisi sen särkeä? Antakaa epäilyksenne mennä, hyvä my lord! Tämä on
todellinen prinssi -- tunnen hänet hyvin -- ja hän on ennen pitkää
oleva teidän kuninkaanne; se on teille edullista, jos pidätte tämän
seikan muistissa ja jos ajattelette sitä enemmän kuin muut."
Hetkisen puhelun perästä vielä, jossa lordi St. John koki peitellä
virhettänsä minkä voi, kiven kovaan vakuuttaen, että hänen uskonsa oli
vahvasti perustunut nyttemmin sekä ettei mitkään epäilykset voineet
sitä järkyttää, antoi lordi Hertford virkaveljensä mennä, istui alas
pitämään vahtia ja oli yksin. Hän oli pian syventynyt mietteisiin, ja
mitä enemmän hän mietti, sitä pahemmalle tuulelle tuli hän. Viimein
alkoi hän mitellä lattiaa ja mumisi itsekseen --
"Joutavia, hän _on_ prinssi! Tahtooko kukaan koko maassa väittää, että
voi löytyä kaksi, jotka eivät ole samaa verta ja sukua ja kuitenkin
ovat niin ihmeellisesti toisensa näköiset? Ja jos niin olisikin,
niin olisi se vielä suurempi kummuus, että sattumus sillä lailla
viskaisi toisen juuri toisen paikalle. Ei, se on hulluutta, hulluutta,
hulluutta!"