"Se on minun vakuutukseni, teidän majesteetinne, että olette arvanneet
oikein."
Kuningas näytti ilostuvan, tämän rohkaisevan tiedon kuultuaan niin
mainehikkaalta asiantuntijalta, ja jatkoi hyvällä toivolla --
"Nyt huomatkaa kaikki. Tahdomme kuulustella häntä enemmän."
Hän asetti Tomille kysymyksen ranskaksi. Tom oli vaiti hetken aikaa,
aivan hämillään niistä silmäyksistä, jotka kohtasivat häntä; sitten
sanoi hän arasti --
"Minä en osaa sitä kieltä, teidän majesteetinne suostumuksella."
Kuningas horjahti leposijalleen. Läsnäolijat kiirehtivät häntä
avustamaan; mutta hän lykkäsi heidät pois, sanoen --
"Älkää häiritkö minua -- se on vain ohimenevää heikkoutta. Nostakaa
minut istumaan! Kas niin, se on kylliksi. Tule tänne, lapsi; levähdä
häirittyä pää parkaasi rintaani vasten ja etsi rauhaa siitä! Sinä olet
pian oleva terve; tämä on vain ohimenevää mielenhäiriötä". Sen perästä
kääntyi hän seuraan; hänen lempeä olemuksensa muuttui ja turmiolliset
salamat rupesit leimahtamaan hänen silmistään. Hän sanoi --
"Kuulkaa te kaikki. Tämä minun poikani on mielenvikainen; mutta hän
ei ole sitä pysyväisesti. Liiallinen rasitus lukemisessa on sen
tehnyt ja jossain määrin myös sisäänsulkeminen. Pois hänen kirjansa
ja opettajansa! Pitäkää huolta siitä. Antakaa hänen urheilla, antakaa
hänen voimistua reippaalla liikunnolla, niin että hänen terveytensä
palajaa." Hän kohosi korkeammalle istumaan ja jatkoi pontevasti: "Hän
on mielenvikainen; mutta hän on mun poikani ja Englannin perillinen;
ja mielenvikainen tai terve, kerran on hän hallitseva! Ja kuulkaa
nyt enemmän ja kuuluttakaa se: jokainen, joka puhuu tästä, hän
kapinoitsee tämän valtakunnan rauhaa ja menestystä vastaan ja on
vedettävä hirsipuuhun! Antakaa minulle juoda -- minä palan: tämä suru
kalvaa voimaani... Kas niin, ottakaa pikari pois... Tukekaa minua.
Kas niin, se on hyvä. Onko hän mielenviassa? Jos hän olisi tuhat
kertaa hullumpi, hän on kuitenkin Wales'in prinssi, ja minä, kuningas,
olen sen vahvistava. Huomispäivänä on hän asetettava ruhtinaalliseen
arvoonsa sopivalla ja vanhuudesta perityllä tavalla. Ryhtykää paikalla
tarpeellisiin toimiin, my lord Hertford."
Yksi aatelismiehistä notkisti polvensa kuninkaallisen vuoteen vieressä
ja sanoi --
"Teidän kuninkaallinen majesteettinne tietänee, että Englannin
perintö-suurmarsalkka on vangittuna Tower'issa. Se ei olisi oikein
sopivaa, että syytetty --"
"Hiljaa! Älkää häväiskö minun korviani hänen vihatulla nimellään. Onko
tämä mies sitten elävä ikuisesti? Onko minun tahtoni pidettävä kurissa?
Onko prinssin asettaminen arvoonsa todellakin jäävä sikseen sentähden,
että valtakunta kaipaa korkeinta marsalkkaa -- joka on vapaa petturin
tahrasta -- vihkimään häntä hänen kunniaansa? Ei, Jumalan kaikkivallan
kautta. Sanokaa parlamentilleni, että se saattaa minulle Norfolk'in
tuomion ennenkuin aurinko toiste nousee, muuten on se vastaava
uppiniskaisuudestaan!"